KERTOMUS JR 7:N TAISTELUTOIMINNASTA AJALLA 9.- 30.6.44

1.7.1944 laatineet Rykmentin komentaja Everstiluutnantti Adolf Ehrnrooth ja tiedustelu-upseeri Luutnantti Niilo Usvasalo

Osa 5. Puolustustaistelut Äyräpäänharjun-Vuosalmen lohkolla 20.6. alkaen.

Äyräpäänharjun - Vuosalmen lohkon miehittäminen 20.6. vastaisena yönä aloittaa uuden vaiheen rykmenttimme taistelutoiminnassa. Oli tarpeen erittäin voimaperäisiä kurinpidollisia sekä valistuksellisia toimenpiteitä, jotta vaikean viivytysvaiheen aikana osaksi "vauhkoutunut" miehistö saatiin tajuamaan viivytystaistelun ja torjuvan puolustustaistelun ero. Jokaiselle miehelle tehtiin selväksi, että uuden lohkon puolustusasemista karkaaminen käsiteltäisiin pikaoikeudessa ja rangaistaisiin kuolemalla. Takamaastossa kiinnisaaduille ns. "marjamiehille" piti rykmentin komentaja erittäin ankaria puhutteluja.

II/JR7 ryhtyi sillanpääasemassaan erittäin tarmokkaisiin varustelutoimenpiteisiin. Etumaastossa suoritettiin raivaus-, hävitys- ja miinoitustöitä, ja jo talvisodan runtelemalle Äyräpäänharjulle syntyi muutamassa päivässä varsin luja tukikohtajärjestelmä, jopa runsaasti korsujakin. Kenttävarustustöille antoi vauhtia reservissä olleen I/JR7:n kahden kiv.komppanian sekä puolen kk.komppanian siirtäminen Harjulohkon oikealle siivelle taistelureserviksi sekä työosastoksi.

    Vaikeasti ratkaistavia pulmia asetti sillanpääaseman huolto Vuoksen ylitse. Sillanpäähän varastoitiin erittäin runsaasti a-tarvikkeita ja sinne sijoitettiin JSp.

    Saarilohkon, jonka vasen raja oli Pölläkkälä ensi l - Rötkö - p. 32 maastossa, sai osalleen III/JR7. Puolustuksen painopiste tuli Vasikkasaareen, johon sijoitettiin vahvistettu kiv.komppania, siitä yksi joukkue Mustasaareen. Pölläkkälän vastaisen pohjoisrannan varmistukseen käytettiin yksi kiv.komppania.

I/JR7 sekä ErP12 ryhtyivät viipymättä rakentamaan taaempia asemia Vuoksen pohjoisrannalle.

Vilkkain taistelutoiminta kehittyi heti alunpitäen Harjulohkon oikealla siivellä. II/JR7 oli kokonaisuudessaan etulinjassa: Lauttalahdenmäet-maastossa olevan nimettömän lammen eteläpäästä Mansikkamäelle 5.K, siitä rautatieaseman pohjoispuolelle 6.K ja rauniokirkon mäelle 7.K. Pataljoonan reservinä oli jääkärijoukkue sekä 20.6. iltapäivästä lähtien yksi ja 21.6. aamupäivästä lähtien kaksi res.pataljoonan em. vahvistettua komppaniaa. Oikeana naapurina oli sillanpäässä aluksi HeimoP3, sitten ErP12, jonka jälkeen I/JR49 ja viimeksi III/JR49.

Lohkomme puolustusta tuki 6 pstoa, niistä 3 raskasta.

20.6. aikana rajoittui taistelutoiminta molemminpuoliseen häirintätuleen ja vihollinen ampui rakettitykkikeskityksillä tuleen eräitä Vuosalmen kylän taloja.

Taisteluosasto Ehrnroothin ryhmitys 21.6.1944

Yöllä 21.6. vastaan totesi rykmentin jääk.joukkue, partioidessaan oikean siiven etumaastossa vahvojen vih.voimien ryhmittymisiä. Vihollisen ensimmäinen hyökkäys 21.6. klo 5.15 ei näinollen tullut yllätyksenä. Vihollisen jalkaväki pyrki asemiamme kohti oikean sauman kohdalla olevan metsäkannaksen kautta, mutta ei kiivaasta tykistövalmistelusta huolimatta päässyt missään edes lähelle asemiamme. Tykistömme sulkutuli tuotti ainakin pataljoonan vahvuiselle hyökkäysosastolle raskaita tappioita.

Aamupäivän kuluessa liikehti Salmenkaidan tien suunnassa 8 rask. ps.vaunua. Raskas tykistömme tuli-isku vaurioitti niistä yhtä. Samassa maastossa tuhosi tykistömme täysosumalla ammuslastissa olleen vihollisen k-auton.

Klo 21.40 aloitti vihollinen kahdella rakettittykkikeskityksellä uuden tykistövalmistelun. Kiivasta tykistötulta ja vihollisen etenemisyrityksiä jatkui koko yön p.a. oikean sauman ja Mansikkamäen maastossa, mutta tykistö- ja jv.tulellamme torjuttiin kaikki yritykset ainakin noin 50 m:n päähän asemistamme.

2D:n tykistön ryhmitys 21.6.1944

22.6. aamupäivä kului suhteellisen rauhallisesti, mutta klo 13.20 ryhtyi vihollinen jälleen hyökkäilemään entisissä suunnissa kiivaan tykistötulen tukemana. Myös viiden ps.vaunun todettiin liikehtivän hitaasti asemiamme kohti, mutta tykistömme vastavalmistelu tyrehdytti hyökkäyksen, ja vihollinen irtaantui savuverhon suojassa klo 15.00 menessä.

Klo 17.00 hajoitti tykistömme Kulkuojan itäpuoliseen metsämaastoon ryhmittyvän vihollisen. Tämän jälkeen kului ilta ja yö rauhallisesti. Vihollinen ryhtyi kaivautumaan 5. ja 6.K:n etumaastoon. Suurta haittaa taistelutoiminnallemme tuotti Pölläkkälän yläpuolella miltei jatkuvasti ollut vihollisen tähystyspallo. 23.6. vastaisena yönä klo 0.00 sai rask. kanuunamme siihen suoralla suuntauksella täysosuman, jolloin pallo syttyi tuleen.

23.6. iltapäivällä liikehti Äyräpään aseman etelä- ja kaakkoispuolella 4 T-34-vaunua ja 2 rynnäkkötykkiä. Raskas tykistömme haarukoi niitä ja vaurioitti ainakin yhtä vaunua. Klo 15.45 hyökkäsi vihollinen useita kertoja vähintäin pataljoonan voimin noin 2 km:n levyisellä kaistalla 5. ja 6.K lohkolla, mutta torjuttiin aina verisesti, ja viimeinen hyökkäys päättyi vihollisosaston sekasortoiseen silmittömään pakoon.

Klo 20.00 aloitti vihollinen erittäin kiivaan tykistövalmistelun koko Harjulohkolla ja kehitti savuverhon ilmeisesti harhauttamistarkoituksessa rauniokirkon etumaastoon. Hyökkäyksen painopiste oli jälleen oikean sauman ja Mansikkamäen metsäkannasten suunnassa, missä 5. ja 6.K torjuivat verisesti hyökkäyksen jo klo 20.40 mennessä.

Päivän kuluessa oli vihollinen ilmeisesti käyttänyt hyökkäyksiinsä rykmentin (vankitiedon mukaan JR1084), joka vuoron perään oli lähettänyt tuleen pataljoonansa saavuttamatta kertaakaan minkäänlaista menestystä. Ps.vaunuja vihollinen käytti kaikissa hyökkäyksissään vain tulinkantana.

24.6. vastainen yö kului vihollisen yrittäessä evakuoida kaatuneitaan ja haavoittuneitaan ja meikäläisten häiritessä parhaansa mukaan.

Sateinen ja kylmä juhannuspäivä kului iltaan saakka erittäin rauhallisesti. Klo 21.15 ja klo 0.30 yritti vihollinen tulivalmistelun jälkeen hyökätä noin komppanian voimin Mansikkamäelle, mutta torjuttiin hyökkäys jälleen viholliselle tappioita tuottaen.

25.6. kului rauhallisesti - vain molemminpuolista tyk.häirintätulta.

26.6. klo 6.20 aloitti vihollinen siihen mennessä kiivaimman tykistövalmistelunsa Harjulohkolle. Tuli kohdistui etupäässä 5. ja 6.K:n asemiin, mutta myös takamaastoon tuli satoja raskaita kranaatteja. Klo 7.00 ryhtyi vihollisen jalkaväki liikehtimään oikean sauman ja Mansikkamäen suunnassa, mutta torjuttiin jälleen alkuunsa. Hyökkäyksen painopiste oli oikealla, missä aluksi 5 ja klo 9.00 aikaan toiset 5 uusimmanmallista rask.ps.vaunua tunkeutui I/JR49:n etumaisiin asemiin Saumalammen länsipuolella. Vaunujen päällä ja jäljessä seurannut jalkaväki lyötiin hajalle ja tuhottiin. Klo 9.15 ryhmittyi vihollinen uudelleen ja yritti tulivalmistelun turvin edetä sisäänmurtokohtaan. Tykistömme hajoitti kuitenkin hyökkäysryhmityksen nytkin alkuunsa. II/JR7 lähetti kuusi ps.kauhuryhmää naapurin avuksi. Kauhuryhmämme saivat 7 täysosumaa, mutta kaikki vaunut pystyivät klo 11.30 poistumaan I/JR49:n asemista. Ainakin yhden vaunun miehistölle todettiin aiheutetun tappioita.

Iltapäivän kuluessa aloitti I/JR7 siirtymisen etulinjaan Harjulohkolle. Lujimmalla ollut 5.K vedettiin reserviin Vuoksen pohjoispuolelle, 6. ja 7.K jäivät Harjulohkon reservialueelle.

Klo 21.52 vihollinen aloitti jälleen tykistövalmistelun ja ryhmittyi hyökkäykseen oikean sauman ja Mansikkamäen edessä olevilla metsäkannaksilla. Hyökkäys tyrehtyi tykistömme vastavalmisteluun, ja klo 23.00 aikaan vihollinen luopui yrityksestään.

Suuriarvoista oli, että rykmentti lyhyessä ajassa voitiin täydentää. 22.6 saapui 52, 23.6. 50, 24.6. 109, 25.6. 366 ja 26.6. 146 täydennysmiestä, etupäässä eteläpohjalaisia ja pohjoissatakuntalaisia reserviläisiä ikäluokkaa 1907-08. Myöskin upseeritäydennystä saapui MaaSK:sta sekääää koulutuskeskuksista, joskaan vajausta ei täysin saatu korvatuksi. Suurin osa Siiranmäeltä pohjoiseen karanneista "marjamiehistä" palautettiin näinä päivinä pääasiassa sotapoliisin toimesta yksikköihinsä.

Harjulohkon huoltoa vaikeutti se, että vihollinen sai kaikkiin käytössä oleviin syöksyveneisiin sekä moottorilauttaan osumia jolloin ne rikkoutuivat käyttökelvottomiksi. Kolme seuraavaa päivää kului erittäin rauhallisesti. 28.6. vastaisena yönä torjuttiin Saumalammen länsipuolella kolme tykistövalmistelun edeltämää noin komppanian hyökkäystä I/JR49:n toimesta. Molemminpuolista häirintätulta jatkui, ja kenttävarustustyöt edistyivät ripeätä vauhtia. Asemiamme parannettiin työntämällä mahdollisuuksien mukaan niitä eteenpäin edullisimpiin maastokohtiin. Koko Harjulohkolla suoritettiin jatkuvaa lähipartiointia, ja pioneerit suorittivat etumaastossa ps.- ja jv.miinoituksia.

29.6. oli havaittavissa edellisellä viikolla miltei olemattoman lentotoiminnan huomattavaa vilkastumista.

JR49 sai 29.6. ja 30.6. vastaisina öinä yhteensä 5 vankia eri puolilta lohkoa. Näistä kaksi kuului JR317/92.D:aan, yksi Tied.K/281.D:aan, yksi JR1066/281.D:aan sekä yksi JR1263/381.D:aan. Vankitiedot viittasivat yhtäpitävästi vahvain vihollisvoimain keskityksiin sillanpäätämme vastaan, erityisesti Kyläpaakkolan suunnalla. Niinpä selvisi, että Siiranmäen taistelujen jälkeen tietymättömissä olleen 381.D:n mukana oli Palokankaan maastoon tuotu mm. 15 rynnäkkötykkiä, 40 ps.vaunua, erittäin runsaasti tykistöä sekä siltakalustoa, ja että yleishyökkäyksen piti alkaa 30.6 aamulla.

Omalta taholtamme ryhdyttiin viipymättä vastatoimenpiteisiin. Lohkollemme saatiin yksi kev.psto lisää. 30.6. klo 6.00 - 8.00 ampui tykistömme voimakkaan vastavalmistelun eritoten Kyläpaakkolasta etelään johtavan metsätien varteen, mikä ruuhkautuneitten rivistöjen ja kuormastojen keskuudessa aiheutti sekasortoista pakokauhua. Tämän vastoinkäymisensä jälkeen ei vihollinen 30.6. ryhtynyt mihinkään hyökkäystoimiin.

Rykmentin v.a.komentaja Everstiluutnantti A. Ehrnrooth

Tiedustelu-upseeri  Luutnantti N. Usvasalo