Ritari numero 125: Erkki Korpi

Erkki KorpiErkki Korpi Sotamies Erkki Matias Korpi syntyi 26.2.1920 Pirkkalassa. Hän taisteli JR7:n II Pataljoonan kuuluisassa jääkärijoukkueessa aina 23.6.1944 Äyräpäässä tapahtuneeseen haavoittumiseensa saakka.

2. Divisioonan komentaja, kenraalimajuri A. E. Martola perusteli Korven nimittämisehdotusta muun muassa seuraavasti: "Sotamies Erkki Matias Korpi on aivan sodan alusta saakka toiminut konepistoolimiehenä. Tällöin hän on osoittanut erittäin suurta rohkeutta ja kylmäverisyyttä kaikissa taistelutilanteissa."

Korpi oli ominaisuuksiltaan taistelijaksi sopiva. Hän toimi nopeasti ja vaistonvaraisesti vaikeimmissakin tilanteissa. Hän oli tavattoman tehokas ja luotettava valiotaistelija, jonka konepistoolin käyttötaito oli ilmiömäinen. Hän osui vaistonvaraisesti vihollisiin yllättävissäkin tilanteissa.

Ylipäällikkö nimitti sotamies Erkki Korven Mannerheim-ristin ritariksi 21.11.1943.

Matti Kuusi muistelee Eino Kuvajaa kirjassaan Roolit ja Särmät vuodelta 1986. Tämä tarina kuuluu lukuun Veteraanitarinoita ja siinä Eino Kuvaja kuvaa osaltaan Tyrjän hengen syntyä jo Talvisodan aikana.

Tarina Kirvesmäen ristiselkäisestä täistä.

Yksi tuntemistani Mannerheim-ritareista oli everstiluutnantti Eino Kuvaja. Hän oli kotoisin jostakin Kuopion takaa, ja sen kyllä huomasi. Monet haastattelijat yrittivät saada hänet kertomaan, mitä oikein oli Taipaleen henki, talvisodan henki, Siiranmäen sisu jne. Haastattelijat saivat yleensä pitkän nenän: Kuvaja löi kysymyksen leikiksi. Hän oli juttumies, ei kynämies. Yritimme yllyttää häntä panemaan paperille valittuja juttujaan, ja noin vuotta ennen kuolemaansa, vuonna 1974, hän todella pani muistiin yhden jutun ja lähetti sen korsuperinteen keruukilpailuun. Se on hyvin savolainen tarina ja sopii luettavaksi ääneen veteraanijuhlassa:

- Joulukuun alkupäivinä itsenäisyyspäivän tienoilla 1939 ilmestyivät täit rikastuttamaan Taipaleen puolustajien verrattain tavanmukaiseksi muodostunutta elämää. Melkeinpä jokainen upseerista kuormarenkiin sai näitä seuralaisia. Iltaisin taistelutilanteen rauhoituttua ja ruokailun mentyä alkoi korsuissa yleinen täiapelli. Siinä lavereitten reunalla istuivat vierekkäin herrat ja narrit, etsien vaatteittensa saumoista täitä. Kyllä siinä juttu poikineen kerrottiin ja erinäisiä kilpailuja järjestettiin. Kilpajuoksut sileällä paperilla noin 10 sentin matkalla olivat suosiossa, samoin kilpailu suurimman yksilön löytämisestä.

Ritari numero 146: E. J. Ripatti

Eino RipattiVänrikki Eino Juhani Ripatti syntyi 15.12.1920 Säämingissä. Hän taisteli JR 7:n riveissä muun muassa joukkueenjohtajana.

Eino Ripatti oli yksi Suomen armeijan nerokkaimmista, ripeimmistä ja taitavimmista taistelijoista. Hän osasi mukautua yllättäviinkin tilanteisiin ällistyttävän nopeasti ja parhaalla mahdollisella tavalla. Ripattia voi luonnehtia synnynnäiseksi taistelijaksi, joka toimi vaistonvaraisesti ja salamannopeasti oikein. Hän valoi rohkeudellaan ja poikkeuksellisilla kyvyillään joukkueeseensa rautaisen taistelutahdon.

Puoltaessaan vänrikki Ripatin nimitysehdotusta ritariksi kenraalimajuri Martola lausuu muun muassa seuraavaa: "Tunnen henkilökohtaisesti vänrikki Ripatin ja tiedän hänen käytöksellään ja olemuksellaan vaikuttavan kohottavasti ja innostavasti alaisiinsa. Hänen rohkeutensa on suorastaan sananpartena hänen lähimmässä ympäristössään."

Everstiluutnantti Arvo Aholan mukaan vänrikki Eino Ripatti oli suorastaan ilmiömäinen taistelija. Hänen taitonsa käyttää konetuliaseita oli mestarillista. Ripatti ei koskaan ylvästellyt taidoillaan, mutta sitäkin useammin hän näytti taitonsa taisteluissa.

Ylipäällikkö nimitti vänrikki Eino Ripatin Mannerheim-ristin ritariksi 12.7.1944.

Ritari numero 137: Eino Kuvaja

Eino KuvajaMajuri Eino Hjalmar Kuvaja syntyi 17.6.1906 Kuopiossa. Hän taisteli jatkosodan alussa JR 28:n II Pataljoonan komentajana ja vuoden 1941 lopulta alkaen 4.7.1944 tapahtuneeseen haavoittumiseensa saakka JR 7:n I Pataljoonan komentajana.

Tyrjän taistelussa majuri Kuvaja tunkeutui pataljoonineen Tyrjän kylän itäpuolitse syvälle vihollisen selustaan ja tuhosi 3.8.1941 Haukkavaarassa pakoon pyrkineen vihollisen raskaan patteriston saaden sotasaaliiksi sen erinomaiset 152H38-tykit.

Vihollisen aloittaessa 9.6.1944 suurhyökkäyksensä Karjalan kannaksella majuri Kuvajan pataljoona torjui järkkymättä vihollisen kiivaat hyökkäykset Ohdan etelälohkolla. Kuvaja veti pataljoonansa Rajajoelle vasta, kun hänen oikea sivustansa oli jäänyt auki Valkeasaaren-Kivennavan suunnalla tapahtuneen läpimurron vuoksi. Kuvaja viivytti taitavasti vihollisen etenemistä muun muassa Tonterissa ja Hartosissa sekä ryhmitti pataljoonansa sitkeään puolustukseen Siiranmäkeen. Siellä Kuvajan pataljoona torjui kolmen vuorokauden ajan murskaavan ylivoimaisen vihollisen hyökkäykset lohkollaan.

Äyräpään sillanpäässä majuri Kuvaja taisteli taitavasti ja sitkeästi puolitoista viikkoa aina haavoittumiseensa saakka. Hänen tehokkaasti johtamansa pataljoona aiheutti viholliselle raskaita tappioita.

Majuri Eino Kuvaja tunnettiin erittäin rohkeana, sisukkaana ja rauhallisena komentajana, joka tiukimmissakin tilanteissa viljeli huumoria. Hänellä oli erinomainen taito kannustaa ja tukea alaisiaan, joille hän oli "Meidän Ukko".

Ylipäällikkö nimitti majuri Eino Kuvajan Mannerheim-ristin ritariksi 4.7.1944 eli samana päivänä, jolloin hän haavoittui Äyräpään sillanpääasemassa.

Ritari numero 162: A. E. Ehrnrooth

Adolf Ehrnrooth Eversti Adolf Ehrnrooth syntyi Helsingissä 9.2.1905. Hän taisteli Jalkaväkirykmentti 7:n komentajana 28.1.1943 alkaen jatkosodan loppuun saakka. Tyrjän Rykmentti kävi Ehrnroothin johdolla muun muassa Siiranmäen, Äyräpään ja Vuosalmen veriset, mutta kunniakkaat taistelut.

Esittäessään 7.12.1942 everstiluutnantti Adolf Ehrnroothia nimitettäväksi Mannerheim-ristin ritariksi kenraalimajuri A. E. Martola perusteli esitystään muun muassa seuraavasti:"Everstiluutnantti Ehrnrooth on erinomainen esikuntaupseeri, mutta hän on osoittautunut myös ensiluokkaiseksi komentajaksi. Henkilökohtaisella rohkeudellaan ja oikeaan osuneella suhtautumisellaan alaisiinsa hän on saavuttanut näitten kunnioituksen ja ihailun."

Uudistaessaan everstiluutnantti Ehrnroothin nimitysesityksen Mannerheim-ristin ritariksi Martola perusteli toista esitystään muun muassa seuraavasti: "Everstiluutnantti Ehrnrooth johti koko viivytysvaiheen ajan rykmenttiään mitä vaikeimmissa olosuhteissa. Hänen johtajataitonsa ilmeni erityisesti mm. seuraavissa taisteluvaiheissa: 1) Vaikka suurhyökkäys kohdistui osaksi hänen johtamansa rykmentin oikeaan siipeen ja vaikka heti alussa muutamia tukikohtia menetettiin, oli ne jo ennen irtaantumista otettu takaisin paitsi kahta tukikohtaa. 2) Rykmentti joutui irtaantumaan vaikeissa olosuhteissa, ja kävi tehokasta ja aktiivista viivytystaistelua, jossa vastaiskuja usein suoritettiin VT-linjalle saakka onnistuen omalla lohkollaan varaamaan riittävästi aikaa VT-aseman miehittämiseen. 3) Everstiluutnantti Ehrnrooth johti etulinjan johtajana Siiranmäen lohkon puolustusta taisteluissa, joissa viholliselle aiheutettiin n. 5 000 miehen tappiot ja jossa todennäköisesti seuraavat divisioonat lyötiin: 281.D, 381.D ja 177.D:stä ainakin JR 483. Todennäköisesti hakattiin myös 178.D.

Jatkuvissa viivytystaisteluissa ja sittemmin Äyräpään sillanpääaseman puolustustaisteluissa on everstiluutnantti Ehrnrooth osoittautunut yhä uudestaan pelkäämättömäksi ja taitavaksi johtajaksi, joka väsymättä johtaa asemien kehittämistä ja vahvistamista."

Ylipäällikkö nimitti eversti Adolf Ehrnroothin Mannerheim-ristin ritariksi 4.12.1944.

Subcategories

2D:n ritareita olivat nro 130 A.E.Martola ja nro 11 Aarne Blick.

 

13 kpl JR7:n ritareita.

JR28:n ritari oli nro 86 vänr. Kullervo Sippola.

JR49 ritarit olivat nro 138 stm Eero Seppänen, nro 140 korp. Eino Kiiveri, nro 143 kapt. Veikko Toivio, nro 166 vääp. Mikko Anttonen.