Tarinoita ja totuuksia Einarista

Nämä tarinat ovat osittain tosia ja elävät edelleenkin Einarin kertomina, joskin vaatimattomana sankarina Einari ei koskaan kehunut uroteoistaan vaikka kuinka utelin. Sain onnekseni olla koulupoikana hänen kanssaaan venemiehenä kouluvapailla jopa pari kuukautta. Firma oli silloin nimeltään Hamos, jotakuinkin Hamina Oy.

Osa tarinoista on legendaa, mutta suurin osa totta. Kertomukset eivät ole missään tapahtumien aikajärjestyksessä.

Yliv. ”Hmäki” rakensi taloa Poitsilaan. Oli talkoot. Valettiin pohja. Einari oli myllymiehenä. Mylly otti virtaa verkosta. Sähkömoottori pyöritti hammasrattaan välityksellä myllyn ympärillä olevaa hammaskehää. Einari laittoi vähän liian ison lastin. Mylly ei jaksanut pyöriä omillaan. Einari tarttui hammaskehään kaksin käsin ja tokaisi ”annetaanpa pojalle vähän kyytiä.” Samantien toisen käden rukkanen sormet sisällä vilahti hammaskehän ja -rattaan välistä. Siinä se oli loppupäivä piloilla. Einari vietiin varuskuntasairaalaan. No sotilaslääkäri Toiviainenhan se Einarin käden operoi. Laittoi kuoletus piikkejä sormien tyveen. Kaikki 4 sormea olivat viiltyneet auki neljästä kohtaa. Mutta nivelet olivat onneksi ehjät. Hetken kuluttua alkoi ompelu. Kuoletus ei ollut vielä tehonnut kunnolla ja ommeltaessa harsuuntuneet haavat vähän repeilivät. Einari totesi seuraten toimenpidettä, että ota siitä vierestä on siinä vielä vähän ehjää. Hoituri sisar tuli Einarin taakse ja pyyhkäisi kostealla rätillä otsaa ja kysyi ”miltäs nyt tuntuu”, johon Einari totesi ”eihän tämä ihan sukupuolinautintoa vastaa." Hoitaja poistui takavasemmalle. Kaikesta huolimatta Einari ei ollut päivääkään töistä poissa. 

Ravijoen Valkjärvellä majaili Polkupyörä pataljoona 3. Aliupseerien kerho oli nimeltään Linnunlaulu. Istuttiin iltaa, nautittiin miestä väkevämpää, toiset rähinä viinaa. Vääp A:lle myytiin rähinä viinaa ja hän alkoi ”kettuilemaan” Einarille. Einari ei hätkähtänyt, vaan kysyi A:lta haluaako hän nähdä miten sissi häipyy. A:lle sopi. Mentiin pihalle, pimeää oli. Pihavalo ei pitkälle ylettänyt. Einari R-kirjainta sorattaen. Kato tarkkaan nyt sissi häipyy. Sissi häipyi pimeään, kiersi talon taakse ja meni keittiön ovesta sisään ja pöytään. ”Tarjoilija Wiskyä”. Juotiin Wiskya ja ihmeteltiin kuinka kauan se ”A” jaksaa vahtia miten sissi häipyi. Kylmähän sillä jo siellä on. Huomattuaan jekun ”A” häipyi kotiin häpeissään. 

Isoympyrän kadulla Kadettikoulunkadulla on baari nimeltään Siimeksen baari. Einari kävi kahvilla ja pelasi pajatsoa, kun kolme nahkatakkista pojan nulikkaa ryhmittyi takapiruksi ja alkoi kettuilemaan. Einari kysyi haluaisiko pojat nähdä millaiset ovat kiinalaiset aasinlänget. Sehän pojille sopi. Mentiin pihalle. Einari sanoi yhdelle pojalle ”sinä kun olet suurin ja ilkeimmän näköinen niin hyppää miun selkään ja purista mustaksi.” Hyppy selkään meni hyvin. Jostain kuitenkin ilmestyi Einarin koura ja nappasi mustaksi puristajan niskasta. Puristi kovasti jostakin hermon kohdasta. Nulikka valahti veltoksi. Einari kippasi hänet varovasti maahan jottei pää kolahtaisi asfalttiin ja sanoi ”seuraava.” Seuraavaa ei ollut.

Ensimmäinen maastoruokailu alokkaille. Menu hernerokka. Alokkailla kova nälkä. Mysteeriöt heiluivat kiivaasti. Einari järkkäsi itsensä joukon keskelle ja tarina alkaa. ”Oottekos te pojat kuulleet kun hyökkäysvaiheen aikana viime sodassa oltiin tiukoilla. ”Monta vuorokautta oltiin painettu ryssää Uralin suuntaan. Väsytti ja nälkä oli kova. Yhellä kaatuneella ryssällä maha pullotti lupaavasti. Kaveri veti puukolla mahan auki. Mahassa oli hernerokkaa. Sitten irtosi mysteeri rintataskusta ja liike oli nopeampaa kuin teillä. Tyhjennyksen jälkeen kaveri pani tupakaksi. Minä oottelin varttitunnin ja sanoin kaverilleni. Mahtoi olla ryssä jo kauan kuolleena, kun toukka tuli silmästä ryssältä. Kaverilta lensi laatta heti. Minä tyrkkäsin pakin alle. Otin oman lusikan, söin ja röyhtäisin ja sanoin kaverille. Kiitos lämpimästä ruuasta. Tämän tosi sotatarinan jälkeen Einari vilkaisi ympärilleen. Ei kolissut mysteeriö pakin kulmaan. Ei ollut rokan santsaajia. Tämän tarinan Einari kertoi usealle saapumiserälle. Kertoi illalla kerholla. Kyllä lusikan tahti kuulemma hiljeni.

Alokasammunnoissa oli aina saapumiserässä huonojakin ampujia, jolloin Einari tuumasi, että ”paremmin minä ammun kaminantorvellakin kuin te kiväärillä". Einari harrasti  ammuntaa. Sotilas, kun oli kävi kilpailemassakin. Jos ammunta ei sujunut vakio vastaus oli ”Eukko perhana vaihtanut patruunat uunin päällä.” Lähtönopeus eri erillä on erilainen.

Pojat kehuskelivat toisilleen lomakokemuksistaan. Mie olin silleen kolme kertaa loman aikana. Vai niin, miepä olin seitsemän kertaa. Einari makasi havuilla keskisalon vieressä ja kyllästyi viimein poikien retosteluun jonka jälkeen totesi vakavalla naamalla. ”Onkohan miussa perhana jotain vikaa, kun mie en ollut kun yhren kerran. Illalla pistin sisään ja aamulla otin ulos".

Pojat kertoilivat kokemuksistaan kuinka tiukoissa paikoissa olivat olleet. Aina oli joku joka oli ollut vieläkin edellistä kertojaa tiukemmassa paikassa. Vielä tiukemmassa kuin muut. Kuulemma todella ”kusisessa” paikassa. Einari nousi aikansa kuunneltuaan makuulta istumaan. Kuulkaas pojat, ette ehkä pärjää mulle. Mie olin köyrimässä yhden luutnantin muijaa, kun kesken kaiken kuulin portaiden narisevan. Minä syöksyin sängyn alle piiloon. Siellä oli täysillään oleva yöastia. Potta tietysti siinä hätäkässä kaatui. Koko yön, kun minä kaksin käsin haalin sitä eritettä, jottei se tulisi peiton alta esiin, niin silloin minä pojat olin todella kusessa. 

Einari alkoi olla jo ikämies. Kaverit valittelivat, että ikä verottaa voimia. Einarikin totesi, että häneltäkin vanhuus on jo verottanut voimia käsistä. ”Aamullakun mie meen pissalle niin pitää olla kaksi kättä vääntämässä pipulia alas. Tänä aamunakaan ei meinannut millään taipua. Taipuihan se lopulta, mutta” perskutarallaa ”kantapäät nousi lattiasta ylös. Nuorena sen sai kuulemma yhrellä kädellä helposti alas. Niin ne voimat iän mukana hupenee. Einari oli sitä ikäluokkaa, että mitä vanhempi puu, sitä kovempi oksa.

Einari oli 2. jk:n vääpeli. Päivärahan maksu jäi kesken. Listat ja rahat pöytälaatikkoon. Einari ja kirjuri syömään. Toimiston ovi jäi lukitsematta. Einari tuli syömästä ja totesi, että joku oli evakuoinut loput päivärahat. Einari meni pankkiin ja nosti omalta tililtään puuttuvat päivärahat. Tämän jälkeen päivärahat maksettiin normaalisti. Maksun jälkeen Einari ilmoitti päällikölle, että ”rahat oli jaettu muttei kuitattu.” Nosti loput omalta tililtä. Totenut lakonisesti ”onneksi ei koskenut köyhään mieheen.” 

Kymen Jääkäripataljoonassa oli koulutustarkastus. Jalkaväentarkastajana oli kenrltn Ali Koskimaa. Mannerheimritaristi. Einari nojaili polkupyörävaraston seinään. Muutama yksikkö harjoitteli sulkeisia pihalla. Päälliköt hyökkäilivät tekemään vuorollaan kenraalille ilmoitusta. Tarkastus alkoi ja melkein samalla hetkellä kenrltn Koskimaan kohdalla päättyi. Einari ilmottautui huutamalla kovalla äänellä ”terve Ali”. Ali suuntasi äänen suuntaan, jonka jälkeen Herrat poistuivat sotilaskotiin vaihtamaan kuulumisia.

Kyse on liki samasta paikasta kuten edellä. Se on palvellut ruutivarastona, sikalana, kirjastona, sotilaskotina, ja museona. Tämän tarinan aikaan se toimi sikalana. Pataljoonan komentajalla oli vieraita ja he kiertelivät valleilla. Sikalan kohdalla Einari nojaili aitaan. Seurueen ohittaessa sika-aitausta Einarilla välähti. Hän kysyi yhdeltä emakolta joka rypi mudassa. ”Tiedätkös sinä mikä on tämän pataljoonan komentajan nimi.” Sika nosti päätään ja sanoi” Ösh”. Pataljoonan komentajana oli silloin Evlut Oesch. Joten kuulemma sika lausui sen jotakuinkin oikein. Siintä sanonta, että Haminassa on viisaita sikoja, koska tuntevat Pataljoonan komentajankin nimeltä. Pahkajärvellä oli ampumaleiri. Illalla saunottiin. Veljekset istuivat lauteilla. Kaikki eivät mahtuneet. Löylyä lisää, jonka jälkeen otettiin etukenoasento. Sen jälkeen alkoi tulla lauteilla tilaa. Joku lähtijä ohimenneessään kippasi kerralla vettä vadillisen kiukaalle. Se oli lähtö kaikille paitsi yhdelle. Kivespussit olivat valahtaneet lauteitten rakosesta ja kääntyneet sopivasti poikittain. Kuuma oli loukkuun jääneelle. Avunhuudot kantautuivat pesuhuoneen puolelle. Ville nuorimpana pujahti lauteitten alle ja peukalo, etusormi ja keskisormi otteella vapautti uhrin lautteitten otteesta. Tämän jälkeen uhri meni kuumissaan laiturille. Pitkät kovia kokeneet pussit roikkuivat polvien välissä. Einari totesi, että hyppää Mauri järveen niin mie heitän pallit perään. Mauri hyppäsi. Einari hihkui laiturilla. ”Mauri varo, sorsa poikue seuraa.”  

Satamassa jossa Einari työskenteli eläkepäivinään sattui kerran niin, että noin kaksi metrinen Hollantilais merimies korsto riehui varastotiloissa humalassa hurjana. Ei kuulemma ollut kenelläkään rohkeutta mennä rauhoittelemaan kyseistä korstoa. Einari sattui paikalle jonka jälkeen tilanne rauhoittui. Einari oli mennyt kuulemma varastoon josta jonkin ajan kuluttua oli kuultu kilinää ja kolinaa. Einari ja hänen olkapäillään kyseinen räyhääjä ilmestyivät varastosta. Tilanne rauhottui. Einari oli kuulemma tuumannut, että viekää poika nukkumaan. Oli tyrkyttänyt pulloa, mutta tyhjää pulloa, vika miehelle. 

Sotilaskodissa kahvilla käydessään kopautti nyrkillään tiskin alle ja kysyi Einarimaisesti ärrää sorauttaen kassa neidiltä, arvaas neiti millä koputin?

Sitten joitakin muistikuvia kuulemistani Einarin kertomista sodan aikaisista tapahtumista. Näin jälkikäteen monasti miettiessäni, olen tajunnut, että harva on saanut kokea näin ainutkertaista. Uittaessamme pölkkyjä puomiumpioon niin jostakin syystä sen tuoma haju sai Einarin kertomaan minulle nuorelle pojalle tämän tarinan joka vei ruokahaluni vähintäinkin kahdeksi päiväksi. Einari oli ollut joukkoineen takalinjojen tuolla puolella suorittamassa tiedustelua vihollisen aikomuksista. Mennessään yöpymään pilkkopimeässä joukkoinneen suhtkoht synkkään kuusikkoon, niin hänen varajohtajansa oli tiedustellut mihin suuntaan asetetaan vartiomiehet johon Einari oli vastannut, että ei täällä pilkkopimeässä näe edes ryssäkään, vaikka se on kuinka aivopesty. Antaa poikien ottaa kunnon yöunet ja levätä. Yöllä kuitenkin Einari oli minulle kertomansa mukaan monasti herännyt epämiellyttävään hajuun. Oli kertomansa mukaan vaihtanut useasti nukkumapaikkaa. Haju ei kuitenkaan paikan vaihtelusta riippumatta ollut helpottanut unen saantia. Lopulta oli löytynyt maakuoppa jossa kuitenkin viimein pahoista hajuista huolimatta uni tuli. Ilmeisesti syy oli monivuorokautisesta partioinnista johtuva univelka. Aamulla herättyään oli kuulemma nukkunut joitakin aikoja sitten elämänsa menettäneen ryssän vieressä kyseisessä montussa. Kuulemma ei kaverista ollut enää vastusta. Oli jo jonkin verran, jos ei taisteluhalu niin ainakin kroppa pehmennyt. Tarkasteltuaan ympäristöä aamun kajossa Einari oli todennut pojilleen lakonisesti, että tultiin ryssäpoikien hautajaisiin, mutta jonkin verran myöhässä. Mutta jottei tullut turha reissu niin järjestetään vähän tuoreemmat hautajaiset. Sota on raakaa, sääliä ei tunneta. Einari kertomansa mukaan porukoineen hoiteli kuitenkaan kehumatta tälläkin ulkomaanmatkalla ryssille monet hautajaiset poikineen. Kyseiseen yöpymispaikkaan oli joitakin aikoja aiemmin tullut tykistökeskitys joka oli saanut kyseiset jo aikoja sitten haudatut ruumiit ”ylösnousseiksi.

Jos nyt otaksun oikein niin Einari riippumatta nuoresta iästään, mutta rohkeudestaan johtuen pääsi johtamaan jonkinasteisia taistelujoukkoja, olivatko ne pelkästään vain ryhmiä? Uskon kuitenkin, että Einari jossain vaiheessa johti joukkuetta. Tämä on arvailua. Kertoessaan minulle miltei kyynel silmäkulmassa menettämästään lähetistään joka oli menehtynyt hänen syliinsä juoksuhaudassa . Kaikista Einarin varoituksista huolimatta hän oli noussut juoksuhaudassa liian ylös, jolloin venäläinen tarkka-ampuja oli saanut hänet tähtäimiinsä. Jotenkin kuulemastani tuli mieleeni Rokan ohje nuorelle tulijalle tuntematon elokuvasta. Se oli niitä kuulemiani ainutkertaisia tarinoita Einarilta jotka koskettivat häntä syvästi. Kuten aiemmin totesin niin Einarin silmäkulma kiilsi ja se mitä näin ei verkkaisesta työtahdistamme johtuen ollut ainakaan hikeä. Näinkin nuorelle pojalle kerrottuna jossain uittolautalla aistin, että näinkin hurjia viholliselle tappioita tehneelle sotasankarille se oli ollut erittäin kova nieltävä. Kyllä se kyynel nuorelle pojalle osoitti sen, että kovissakin paikoissa olleet kovatkin miehet osoittavat omaavansa inhimillisyyttä.

Muistuupa vielä henkilökohtaisesti Einarilta uittolautalla kuulemani tarina. Tosin tästä kuulemastani on jotakuinkin 45 vuotta. Joten kyseinen kertomani tarina saattaa sisältää joitakin muistista johtuvia virheitä. Einari ei koskaan kehunut uroteoillaan, mutta kerran avautui ja kertoi nuoren pojan muistiin pysyvästi jääneen tapahtuman. Oli siellä jossain ollut joku vaikeasti vallattava kukkula joka oli estänyt omien joukkojen etenemisen. Kyseistä kukkulaa oli koitettu vallata useaan kertaan epäsuoran tulen tukemana komppanian voimin, siinä kuitenkaan onnistumatta. Einari kertomansa mukaan oli esittänyt, oliko nyt päällikkö tai vastaava, että hän voisi poistaa tämän propleeman. Jonkin aikaa neuvoteltuaan päällikön kanssa Einari sai siihen mahdollisuuden itse valkattujen sotureiden kanssa. Kertomansa mukaan he etenisivät pellon ojia hyväksi käyttäen vihollisen tukikohtaan. Tätä kuulemma pidettiin itsemurhana. Ja vieläpä valoisaan aikaan. No lupa kuitenkin tälle uhkarohkealle Einarin esittämälle ehdotukselle suotiin.  Niinpä Einari omasta joukoistaan pienen valikoimansa ryhmän jälkeen lähti etenemään peltoa pitkin kohti valloittamatonta viholliskukkulaa. Eihän edes vihollinen osannut olettaa, että joku hullu yrittäisi vallata monet hyökkäyset jo torjuneen tukikohdan, tulisi pellon kautta ja vielä valoisan aikaan valloittamaan kukkulatukikohtaa. Einari kuitenkin joukkoineen kertomansa mukaan eteni aina ryssän vartiomiehen käännettyä selkänsä pellolle päin ja hivuttautui pikkuhiljaa kohti vartiomiestä. Vartiomies oli seisoskellut ison kiven etupuolella eikä sen takana. Se helpotti huomattavasti tätä uhkarohkeaa tehtävää. Vartiomiehen havaittua tulijat Einari oli päästänyt hänet hengiltään pienellä konepistoolin sarjalla jonka jälkeen iskuosasto oli hoidellut yllättyneet juuri aterioimassa olleet tukikohtaansa aiemmin sitkeästi puolustaneet ryssät. 

Muistan katkeruutta ja kateellisuutta monella henkilöllä Einarin varhaisesta sotilaseläkkeelle pääsystä. Mieshän oli reilusti alle viisikymppinen päästyään pois sotaväen leivistä. Eläke oli kuitenkin niin pieni jonka vuoksi hän oli pakotettu lisäansioon elättääkseen perheensä. Näinpä Einari tuli töihin Hamos osakeyhtiölle Nuutniemeen. Näin ollessani työssä siellä koulukesälomalla, että kaikki karsastivat häntä aluksi. Tulee tänne mukamas rohmuamaan muiden rahoja tai niinkuin silloin oli tapana sanoa, että tulee syömään kapiainen toisten leipää. Elettiin tuolloin jotakuinkin kuusikymmen luvun loppu lukemia. Siihen aikaanhan sotaa käyneet maan itsenäisyyttä puolustaneet soturit olivat myrkkyä niin sanotuille taistolaisille, joita mielestäni tuohon aikaan enemmistö siellä työskennelleet edustivat. Itsenäisyyttä puolustaneille ilmaistiin suorasukaisesti, miksi sinne menitte. Olisitte pysyneet poissa. Hyväksymättä Einarille esitettyjä moitteita se kuitenkin riipaisi nuoresta iästä huolimatta rinnasta. Olihan kuitenkin kyseessä Mannerheimristin ansainnut henkilö. Einari oli kuitenkin nähnyt paljon kovempiakin paikkoja kuin tämän Hamoksen taukotuvan eikä häkeltynyt tästä kielteisestä työyhteisöstä. Kääri ilmeisesti vaimonsa Meerin tekemiä voileipiä sen aikaisesta voipaperista ja nautittuaan ne päästi ilmoille persoonalliset laulunsa. Jos ei ole puhekaveria niin lauletaampa jokunen värssy, jottei ole niin hiljaista. Pikku hiljaa muu joukko lähestyi Einaria jopa niin, että hänen pöytäänsä oli tungosta. Sellainen persoona oli jo tämä edesmennyt Einari Schadewitz Mannerheimristiritari n:o 110.

Einarilta kuultuja juttuja: Onkos neidillä sokeritauti? Kuinkas niin? Neidillä on niin makeat perät. Einari kertoi, että kun vaimo Meeri lähti lomalle pohjois-Afrikkaan niin hän lähti Tampereelle jossa tapasi kapakassa neekerin. Einari oli kysynyt neekeriltä miksi teillä on niin pitkä elin? Tähän neekeri oli vastannut, että kun työnnät nopeasti sisään ja vedät hitaasti ulos niin kyllä se sinullakin venyy. Vaimon saavuttua kotiin Einari päätti yllättää vaimon neekerin antamin ohjein. Jälkikäteen Einari kertoi ihmetelleensä, että mitähän se vaimo oikein tarkoitti, kun totesi, että mistä pirusta olet Einari oppinut neekerin konstin?

 Oltiin jälleen kerran matkalla jonnekkin päin Suomea ampumakisoihin. Tällä kertaa yleisellä bussikyydillä. Tunnelma bussissa oli ollut vaisu, jopa unelias. Einari omaan tapaansa halusi esiintyä ja piristää bussin tunnelmaa. Kaukopartioissa kunnostautunut Einarin sotakaveri Mauri istui jostain kumman syystä bussin etuosassa, eikä Einarin vieressä takaosastossa. Yhtäkkiä kajahtin ilmoille Einarin ärrällä sorahtava ääni. Tiedätkös Mauri miksi tytöillä on se hukkaviiru siellä alapäässä. Mauri kuulemma istui niska punaisena, jotta häntä ei tunnistettaisi ja oli aivan hiljaa. Einari valisti bussimatkustajia, kuten Mauriakin, se on sen takia, jotta sokeakin löytäisi sen.

Einari halusi esiintyä ja näinollen oli erittäin sosiaalinen persoona. Muistan kun nuorena miehenä seisoskelin kauppakulman edessä kylmissäni joitain kavereitani odottaen. Olin siinä vaiheessa jotakuinkin parikymmen vuotias. Yhtäkkiä tunsin kovakouraisen läimäyksen selkääni. Einarihan siellä ikäerosta huolimatta morjesti kysyen, että mitä Hessulle kuuluu. Onko sulla kuuma, kun pudotit rukkaset. Pakkasta oli silloin jotakuinkin reippaasti päälle kaksikymmentä astetta. Vieläkin lavoissa tuntuu. Oli se senverran kova läimäisy. Einari oli väkivahva mies suhtkoht pienestä koostaan huolimatta. 

Satamassa eläköityään työskennelleenä Einari ammattiliittoon kuulumattomana, mutta muut liittoon kuuluvat ahtaajat kävivät lakkoon kesken puutavaran purkamisen rekasta. Purkaminen oli suoritettu jotakuinkin puoliväliin, jonka jälkeen lyötiin hanskat naulaan. Rekkakuski oli ollut huolestunut loppukuorman tyhjentämisestä. Joutuukohan hän nyt odottelemaan kuinkakin kauan lakon loppumista. Työnjohtotehtävissä ollut ”pomo” oli hypännyt trukin koppiin ja tyhjentänyt lopun kuorman rekasta kuskin helpotukseksi. Einari oli ollut apurina tässä maneerissa, mutta muut eivät katsoneet sitä tekoa hyväksyttävästi. Jossain vaiheessa kuulemma pääluottamusmies oli pyytänyt ns ”rikkuripurkajan” taukotupaan ja uhitellut, että kohta sieltä on tulossa rangaistuspartio joka on jotakuinkin isokokoisten leveäharteisten raavaiden ahtaajien delegaatio. Tähän Einari oli todennut lyötyään puukkonsa pystyyn pöytälevyyn, että mielenkiinnolla odottaa tätä rangaistuspartiota. Pääluottamusmies oli kuulemma poistunut nopeasti paikalta. Seuruekaan ei kuulemma, tämä rangaistuspartio koskaan saapunut paikalle. Olipa Einarin mielestä huumoria tajuamattomia raavaita uroksia.

Kadettikoulusta päästyään Seppo L päätyi suorittamaan uraansa Kymen Jääkäri Pataljoonaan. Esittely kierrosella hän tapasi kakkoskomppanian ulostulevilla rappusilla Einarin joka oli todennut, esittelyn jälkeen, että herra Jääkäri luutnantti oli hauska tavata, mutta tietääkös herra Jääkäri luutnantti miksi uroskoiran kuono on kylmä ja kostea. Enpä tiedä. Einari valisti nuorta tulijaa, että jos se olisi kuuma ja kuiva niin se aiheuttaisi palovammoja naaraskoiran perseeseen. Tällä kysymyksellä Einari hämmästytti muutkin nuoret upseerit. Mm. Karin joka oli juuri kadettikoulusta valmistuneena tavannut Einarin mennessään ”sotkuun” tultuaan juuri ilmoittauneena pataljoonan komentajalle. Komentaja oli korostanut, että aliupseereita upseerin ei missään nimessä saa sinutella. Kari kertoi, että ainakin Einarin kohdalla teitittely päättyi tähän tapaamiseen.

Olympiakisoissakin Suomea edustanut Rissasen Antti, Einarin palveluskaveri oli kohdistamassa sotilaskivääriään Lupinmäen 300 metrin ampumaradalla. Einari toimi Antin apuna istuen taulun vieressä 300 päässä jakkaralla osoittaen harjanvarren päällä osumat. Se vaati jopa uhkarohkeutta, mutta sitähän Einarilta löytyi. Luottamus palveluskaveriin ja Antin ampumataitoon oli rajaton.

Muistiin merkinnyt HT.