KERTOMUS JR 7:N TAISTELUTOIMINNASTA AJALLA 9.- 30.6.44

1.7.1944 laatineet Rykmentin komentaja Everstiluutnantti Adolf Ehrnrooth ja tiedustelu-upseeri Luutnantti Niilo Usvasalo

Osa 4. Vetäytyminen Siiranmäeltä Äyräpäähän 17.-19.6.1944

Raskaan marssin jälkeen saapui rykmentti 17.6. aamupäivällä Peikolan-Punnuksen kannakselle, missä sillä oli käsky varustaa uudet asemat.

I/JR7 miehitti järvikannaksen länsiosan, ErP12 sen itäosan ja III/JR7 sijoittui rykmentin reservinä Lamminpään maastoon asettaen Punnuksenkylän suuntaan varmistamiseksi kk:lla vahvistetun joukkueen (osasto X). II/JR7, jonka yhteyteen 7. ja 8.K 18.6. kuluessa palasivat ryhmittyi Punnuksen pysäkin länsipuolelle.

    Kirkkojärven-Punnusjärven kannaksella ei yli vuorokauteen, 18.6 klo 17.00 mennessä saatu kosketusta viholliseen. Sen sijaan Pasurinkankaan ja Punnuksen suunnalla, jonka varmistuksessa oli alunperin osasto Wahlbeckin määrä huolehtia tilanne 18.6 aamulla alkoi kärjistyä. 30 ps.vaunua ilmoitettiin olevan tulossa Pasurinkankaan suuntaan. III/JR7 sai käskyn kiireesti asettua puolustukseen Korpiojan pysäkin - Pasurinkankaan maastoon. Puolenpäivän jälkeen tilanne edelleen kärjistyi vihollisen ps. muodostelman lyötyä hajalle varmistusasemiin matkalla olleen 9./JR7:n. Luutn. Tiilikaisen johtaman 75 mm:n pst.tykin miehistö pakeni, mutta luutn. T. tuhosi yksin 2 ps.vaunua pysäyttäen muodostelman etenemisen. Kun samanaikaisesti saapui oikealta erheellinen tieto naapurimme vetäytymisestä Muolaan kirkolta Äyräpäänjärven  länsipuolitse  näyttivät selustayhteytemme joutuvan vaaraan sekä lännessä että idässä. Paavolan silta räjäytettiin. Klo 16.00 aikaan tuli tieto, että maj. Valkosen pataljoona (JR11) oli yhä lujasti asemissa Muolaan kirkon korkeudella ja myös Punnusjärven-Vuoksen kannaksella vihollisen painostus laimeni sen jälkeen kun kaikki reservimme oli lähetetty tst.osasto Wahlbeckin avuksi. Syynä Pasurinkankaan tilanteen helpottumiseen oli todellisuudessa I/JR49:n vihollisen selustasta suorittama ulosmurtautuminen Punnusjärven itäpuolitse ja Oravanniemen kautta Vuoksen pohjoispuolelle. Punnusjoen eteläpuolella olivat rykmentin jääkäri- ja pioneerijoukkue olleet tst.etuvartiona. Pioneerit suorittivat laajoja miinoituksia ja vetäytyivät jouduttuaantulikosketukseen vihollisen kanssa räjäyttäen Punnusjoen itäisen maantiesillan klo 17.20. Samaan aikaan vetäytyivät jääkärit Telkkkälästä tuottaen tappioita vihollisen kärkiosastoille.

2D:n viivytys  Siiranmäestä Äyräpäähän 17.-18.6.19442D:n viivytys Siiranmäestä Äyräpäähän 17.-18.6.1944

    Noin klo 18.00 siirtyi I/JR7 varmistukseen linjalle Äyräpäänjärvi-Kirkkojärvi, ja ErP12 levitti lohkonsa Kirkkojärveen saakka. Klo 20.40 ryhtyi vihollisen tykistö harvakseltaan tulittamaan lohkoamme. Häirintätulta jatkui vielä joukkojemme irtautuessa puolenyön jälkeen, ja ErP12 joutui vetäytymään taistelukosketuksessa Punnusjärven länsirannalta hyökkäileviä vihollisosastoja vastaan. ErP12:n vetäydyttyä metsäteitä pitkin p.143:n länsipuolitse irtautui I/JR7 ja 19.6 klo 8.08 räjäytettiin Salmenkaidan maantiesilta.

    Salmenkaidan etumaasto oli pahoin pensastunut. Pioneerien toimesta suoritettiin kiireellisesti miinoituksia. I/JR7 ryhmittyi puolustukseen Mälkölän kylästä itään ja siitä vasemmalle ErP12 sekä Variksenkylä ensi k:sta itään III/JR49.

    Aamupäivän kuluessa hajoitettiin Salmenkaidan aukean eteläreunaan ryhmittynyt vihollisen komppania ja illalla hyökkäsi vihollinen rakettitykkivalmistelun jälkeen Salmenkaidan tieristin maastoon, mistä se P:n jääkärijoukkueen vastaiskulla lyötiin takaisin.

    Osasto Pajarin vetäydyttyä jo klo 11.00 oikealla oli materiaalin ja kuormaston siirtämiseen Vuoksen pohjoisrannalle ryhdyttävä jo iltapäivän kuluessa. Oikean sivustan varmistamiseksi lähetettiin ErP12:n res.komppania Mälkölään. 19.6. klo 20.00 aloitettiin vetäytyminen Salmenkaidan linjalta ja klo 24.00 irtaantuivat vahvat taistelupartiomme ja vetäytyivät viivyttäen uusien puolustusasemiemme lävitse.

    Jo 18.6. illalla oli II/JR7 lähtenyt marssille Punnuksesta Äyräpään linjalle tuleviin puolustusasemiinsa, minne se saapui 19.6. klo 2.00 jälkeen. Tämä pataljoona oli viivytysvaiheen aikana joutunut toimimaan erillään rykmentistä eräänlaisena 2.D:n iskuosastona, joka heitettiin aina sinne, missä tilanne oli kriitillisin. ErP12:n puolustuksen murtuessa 10.6. aamulla Vaskisavotan lohkolla oli IIP katkerasti taistellen saanut pysäytetyksi Vaskisavotan tienhaara-Ratianmäen korkeudelle murtautuneen viholllisen ja vetäytynyt sieltä sitkeästi taistellen, usein saarrostusuhan alaisena Suur-Kaljalan, Tonterin, Hiirelän, Siesjärven, Lintulanjoen, Seppälänkylän, Ronnunkylännnn maastoitse aina VT-linjalle saakka Metsäkylään. VT-linjalla oli pataljoona suorittanut pari erinomaista vastahyökkäystä JR6:n lohkolla ja vetäytynyt sieltä säännöllisesti kumpaakin naapuria myöhemmin, useasti vain omaan tilanteenarviointinsa varaan jätettynä Vuottaan-Riihisyrjän maantien, Härkäjoen, Tarpilan ja Pentsilän viivytysasemista. Koko viivytysvaiheen aikana oli kapt. Raassinan neuvokkaasti johtama IIP muodostanut oman tst.osastomme pettämättömän ja iskuvoimaisen sivusta- tai selustasuojan ja tuottanut sitkeästi viivytysasemat pitäessään päälletunkeville ryssille erittäin raskaita tappioita.

2D:n taistelut 19.6 ja 20.6 aamulla.2D:n taistelut 19.6 ja 20.6 aamulla.