KERTOMUS JR 7:N TAISTELUTOIMINNASTA AJALLA 1.- 11.7.44

12.7.1944 laatineet Rykmentin komentaja Eversti Adolf Ehrnrooth ja tiedustelu-upseeri Luutnantti Niilo Usvasalo

Osa 1. Torjuntataistelut Äyräpään sillanpääasemassa 1.-7.7.

    Äyräpäänharjun lohkolla jatkui heinäkuun kolmena ensimmäisenä päivänä "luova tauko", jonka aikana vihollisen todettiin keskittävän sillanpäätämme vastaan runsaasti tykistöä, jv- sekä ps.muodostelmia. Kenttävarustustöitä jatkettiin niin tehokkaasti kuin vihollisen vilkkaan häirintätulen takia oli suinkin mahdollista. Jääkärijoukkueet partioivat joka yö etumaastossa ja totesivat vihollisen työntäneen varmistuksensa linjojemme välittömään läheisyyteen sekä tuoneen runsaasti raskaita aseita ilmeisesti tulikannaksi omaan etulinjaansa. Tarkka-ampujamme ja raskaat aseemme tuottivat viholliselle huomattavia tappioita näinäkin päivinä. 3.7 oli vih.tykistötuli erittäin vilkas.

Taistelut Äyräpään sillanpääasemassa 4.-5.7.1944
Taistelut Äyräpään sillanpääasemassa 4.-5.7.1944

    4.7.44 klo 3.55 aloitti vihollinen yleishyökkäyksen Äyräpäänharjua vastaan. Erittäin voimakas tykistö, sadat lentokoneet sekä joukko ps.vaunuja tuki hyökkäystä. Vihollisen 381.D suoritti heti tykistövalmistelun alettua rynnäkön ja sai ps.vaunujen tukemana aikaan leveähkön sisäänmurron oikealta saumalta Äyräpään as. saakka. Eräs vihollisen pataljoona eteni häikäilemättömästi reservialueemme ohitse aina Vuoksen rantaan saakka, missä se sai 3 konekivääriä asemiin ja avasi laakatulen jokiliikennettämme ja joen vastarantaa vastaan. Kun lohkon komentaja, majuri Kuvaja haavoittui vaikeasti ja II/JR7:n reserviosain päällikkö, kapt. Tikkanen kaatui heti taistelun alkuvaiheessa oli tilanne sangen arveluttava. I/JR7:n viestiupseeri, luutn. V. Teijonmaa otti joukot komentoonsa ja sai nopeilla vastatoimenpiteillä sisäänmurron rajoitetuksi. Vuoksen rannalle tunkeutunut vihollisosasto tuhottiin. Uusi puolustus järjestettiin ennakolta valmistettuihin taka-asemiin. Rauniokirkonmäellä oli hyökkäys torjuttu ja myös keskilohkon vasen saumatukikohta oli lujasti käsissämme.

    Klo 5.15 sai kapt. Raassina käskyn siirtyä Vuosalmen kylän itälaidasta II/JR7:n siellä olevien osien (5.K, osia 8.K:sta, jääk.- ja viestijoukkue ym.) kanssa sillanpäähän. Klo 5.52 alistettiin 10.K ja 2 joukkuetta 11.K:sta kapt. Raassinalle vastahyökkäystä varten, rykmentin jääk.- ja pion.joukkue lähtivät Lampelan maastosta sillanpäähän. Oravankydössä hälytettiin noin 100 miehen vahvuinen huolto-osista muodostettu tilapäisreservi lähtövalmiuteen. Klo 7.45 sai majuri Olanterä (III/JR7) käskyn lähettää lisäksi jääkärijoukkueensa sekä lähitorjuntaryhmänsä sillanpäähän. Vihollisen maataistelukoneet sekä kiivas tykistötuli, jota johdettiin ajoittain tähystyspallosta vaikeutti suuresti joukkkojen ja tarvikkeiden siirtoa sillanpäähän, samoinkuin evakuoimisliikennettäkin. Kerran toisensa jälkeen tilattiin divisioonasta hävittäjiä, ylimenokalustoa, sairasajoneuvoja, lähitorjuntavälineitä, raskaan krh:n ammuksia, käsikranaatteja ym.

    Klo 7.00 mennessä saapui kapt. Raassina joukkoineen sillanpäähän ja ryhtyi tarmokkaasti johtamaan vastatoimenpiteitä. Noin klo 8.00 saatiin kolme oikeanpuoleista tukikohtaamme vastahyökkäyksellä takaisin. Luutn. Westerbackin johtama rykmentin jääkärijoukkue kunnostautui tällöin erikoisesti. Vihollinen kärsi verisiä tappioita ja lukuisia vankeja 381.D:sta ja myös 281.D:sta otettiin.

    Keskilohkolla vyörytys edistyi hitaammin. Klo 9.30 oli vihollisella hallussaan vielä Mansikkamäen maaston tukikohdat, oikean lohkon tkk. 4, jonka takaisessa notkossa joukko vihollisen raskaita ps.vaunuja ehkäisi etenemisyrityksemme, sekä keskilohkon tkk. 1 ja 2. Vihollinen lähetti sisäänmurtokohtaan vahvistuksia, joille tykistömme jatkuva sulkutuli aiheutti raskaita tappioita. Vihollinen ylläpiti kiivasta tykistö- ja krh.tulta sekä sillanpäähän että takamaastoon.

    Vasta puolenpäivän aikaan saapui 10.K sillanpäähän. Siellä jatkuivat omat vyörytysyritykseme ja vihollisen ryhmittymis- ja etenemisyritykset  molemminpuolisen tykistötulen sallimissa puitteissa. Klo 12.00 saatiin Mansikkamäen vasemmalla puolella oleva mäkimaasto vallatuksi ja siellä oleva voimakas vihollinen tuhotuksi. Lähitorjuntaryhmämme ampuivat lukuisia täysosumia ps.vaunuihin ja pakoittivat osan niistä vetäytymään, mutta klo 13.00 ajoi 7 uutta ps.vaunua sisäänmurtokohtaan. Klo 16.40 vihollinen aloitti voimakkaan tykistövalmistelun, jota jatkui noin tunnin ajan. Oma vastavalmistelumme tyrehdytti vihollisen liikehtimisen. Mansikkamäen ja Äyräpään aseman suunnalla oli painostus ajoittain ankara, mutta kaikki hyökkäykset kuitenkin torjuttiin. Koko iltapäivän olivat lähitorjuntaryhmämme tarmokkaasti toiminnassa ja luutn. Viikin johtama psk.ryhmä sai klo 18.00 mennessä tuhotuksi 2 ps.vaunua, minkä lisäksi lukuisia vaurioitettiin. Vihollisella oli tällöin hallussaan ainoastaan oikeanpuoleisen komppanian tkk. 4 ("Mäki") ja sen takainen notko, mihin illan kuluessa saapui yhä uusia ps.vahvistuksia. Omat etenemisyritykset murtokohtaan eivät näitten takia johtaneettulokseen, mutta vihollisen kerran toisensa jälkeen noin pataljoonan voimin suorittamat hyökkäykset murtokohdan laajentamiseksi kilpistyivät joukkomme päättäväiseen vastarintaan. Tykistö- ja krh.tuli oli koko vuorokauden ennätyksellinen, niinpä raskas krh. käytti tällöin 2440 ammusta.

    Joukkojemme uupumuksen ja raskaitten tappioitten - etenkin päällystötappiot olivat olleet tavattoman suuret . johdosta ilmoitti rykmentin komentaja 5.7.44 klo 3.00, ettei hän ilman lisävoiman saantia voisi taata uuden suurhyökkäyksen torjumista. Divisioonan komentaja antoi tällöin käskyn sillanpään viipymättömästä tyhjentämisestä ja raskaan kaluston tuhoamisesta siinä tapauksessa, ettei sitä voitaisi kuljettaa joen yli. Rykmentin komentaja uudisti silloin tilanteen arvostelunsa ja ehdotti, että sillanpää vielä pidettäisiin, kuitenkin sillä ehdolla, että sen miehitys uusittaisiin tuoreilla joukoilla. Vähäistä myöhemmin divisioonan komentaja peruuttikin käskynsä ja rykmentille alistettiin ErP25 (majuri Kuusinen). Aamuyöllä tämä vaihtoi sillanpäästä I/JR7:n rippeet sekä III/JR7:n osat. I/JR7 marssi Suursuon eteläpuolella olevalle reservialueelle. 5.K, 6.K ja puolet 8.K:sta jäi sillanpäähän reservialueelle ErP25:n miehittäessä etulinjan.

    5.7.44 kului suhteellisen rauhallisesti, joskin vihollinen ylläpiti voimakasta häirintätulta. Päivä käytettiin joukkojen huoltoon, täydentämiseen ja runsaan sotasaaliin sekä haavoittuneitten evakuoimiseen. Iltapäivän kuluessa tuhottiin Rauhalan maastossa yksi KV-vaunu.

Taistelut sillanpäässä 5.-7.7.1944
Taistelut sillanpäässä 5.-7.7.1944

    Klo 18.00 aloitti vihollinen melko voimakkaan tykistövalmistelun, joka kohdistui pa. Mansikkamäelle, Lauttalahdenmäelle sekä Kaskimäelle. Valmistelun jatkuessa, ja ennenkuin vihollisen jalkaväki oli ryhtynyt etenemäänkään  luopuivat ErP25:n miehet asemistaan ja pakenivat joukoittain veneillä tai uiden Vuoksen pohjoisrannalle. Pakenijoita vastaan lähetettiin viipymättä sulkupartioita ja kapt. Raassina järjesti Harjun lohkon II/JR7:n paikalliset reservit taaemmalle harjanteelle puolustukseen. Vuoksen pohjoisrannalla miehitettiin sinne varustetut asemat.

    Klo 19.30 pääsi vihollinen murtautumaan Lauttalahdenmäen kautta Vuoksen rantaan. Kahdella vajaalla kiv.komppanialla yritti kapt. Raassina vallata takaisin menetetyt asemat ja klo 20.30 hyökkäsi I/JR49:n eräs komppania pohjoisesta vihollisen sivustaan ja 6./JR7 samoin etelästä käsin samaa vihollisen kiilaa vastaan. Yhteyttä ei kuitenkaan saatu, sillä vihollinen oli kaivautunut ja tulitti kiivaasti hyökkääjiä. Rauniokirkonmäen suunnalla vihollinen kehitti harhauttamistarkoituksessa pitkäaikaisen ja tiheän savuverhon. 10.K, puolet 11.K:sta, yksi komppania ErP12:sta sekä rykmentin jääkärit ja pioneerit saivat käskyn kiirehtiä sillanpäähän, mutta vihollinen ylläpiti Vuoksella herkeämätöntä sulkutulta ja miltei koko ylimenokalustomme oli sen vaikutuksesta tuhoutunut. Ainoastaan rykmentin pioneerijoukkue onnistui pääsemään sillanpäähän, jossa se suoritti miinoituksia vihollisen läpimurtautuneitten ps.vaunujen estämiseksi pataljoonan komentopaikalle pitkin Vuoksen rantaa kulkevan tien suunnassa.

Klo 23.00 vihollisen tykistötuli kiihtyi ja murtokohtaan saapui huomattavia vahvistuksia. JR49:n vastaiskuosastojen vyörytysyritykset tyrehtyivät vihollisen raskaitten ps.vaunujen varmistukseen. Vihollinen tunki heikot varmistusosastomme vähin erin taaksepäin ja sai laajennetuksi murtokohtansa. Puolenyön jälkeen katkesi radioyhteys IIP:aan ja klo 1.30 saapui epävarma tieto, että vihollinen oli tunkeutunut rantaan kapt. Raassinan komentopaikan molemmilla puolilla. Tämän aikana oli IIP:n komentaja lähetti- ja kom.ryhmineen, viestihenkilökuntineen sekä muitten ulottuvilla olleitten pataljoonan miesten kanssa torjunut monet vihollisen hyökkäykset ja työntänyt n.s. Komentoharjulle päässeet viholliset takaisin. Klo 2.00 aikaan 6.7. jatkui sillanpäässä kiivas tulitaistelu. IIP:n osat olivat silloin tungettu kahteen "mottiin". Kapt. Raassinan johdolla murtautui idempi motti kiivaasti taistellen Harjulaan, Rauniokirkonmäen luoteispäiseen tukikohtaan. Lännenpänä ollut kapt. Savolaisen johtama johtama noin 40-miehinen osasto, joka oli tungettu noin 300 metrinalueelle, jatkoi taistelua vielä klo 2.00 jälkeen. Erittäin kiivaan ja verisen taistelun jälkeen tästä osastosta pelastautui salmen yli noin puolet toisen puolen kaatuessa tai jäädessä uintitaidottamana vangiksi.

2./ErP25:n ryhmitys ja taistelut 6.-7.7.1944
2./ErP25:n ryhmitys ja taistelut 6.-7.7.1944

    Klo 3.30 sai kapt. Raassina käskyn, että Rauniokirkonmäen sillanpäästä oli luovuttava järjestyksessä ja taistellen sen jälkeen kun raskas kalusto ja haavoittuneet oli ensin tuotu suojaan. Klo 3.50 saapui kuitenkin AK:n komentajan käsky, että rauniokirkonmäen tukikohta oli ehdottomasti pidettävä koska  IV/19.Pr. välittömästi tulisi aloittamaan vastahyökkäyksen JR49:n (oikealla) sillanpäästä kaakkoon.

    Yön kuluessa kohdistettiin vihollisen hallussa olevaan harjuosaan laakapommituksia. Klo 8.00 siirtyi supistetun sillanpääaseman rintamavastuu majuri Kuusiselle. Kattilasuon takana yritti vihollinen aamupäivän kuluessa ryhmittyä ps.vaunujen tukemana hyökkäykseen, mutta tykistömme hajoitti viholliset jo valmiusasemissa. Kaksi ps.vaunua ammuttiin tuleen ja kolmas jäi liikuntakyvyttömänä miinakenttäämme. Puolenpäivän jälkeen vihollinen sai Alatalon pohjoispuolella sisäänmurron, mutta vänr. Helavuoren johtama puolijoukkue löi sen välittömästi vastaiskulla takaisin. Harjulaa vastaan hyökkäsivät 281.D:n eri osastot kolmasti (yksi osasto tuhottiinviimeiseen mieheen paitsi kolme vankia, joista yksi upseeri) mutta jokakerta hyökkäykset torjuttiin. Päivän kuluessa pommittivat omat stukat kolmasti vihollisen ryhmityksiä Äyräpään harjulla, minne vihollisen todettiin tuovan jatkuvasti uusia vahvistuksia.

    Yön kuluessa irroitettiin sillanpäästä siellä olevat noin 20 II/JR7:n miestä ja tilalle lähetettiin toistasataa ErP25:n kiinnisaatua ja varustettua "uimaria".

    Taaemmalle Vuoksen linjalle asettui puolustukseen I/JR7, jolle oli alistettu Lumialan komppania ErP12:sta sekä 32.Kss.K. (kaasusuojelukomppania). IP:n uusi komentaja, kapt. Simola kaatui jo aamulla 6.7.44 ja hänen seuraajakseen määrättiin kapt. Kuparinen. Päivän kuluessa saapui täydennyksiä, jotka jaettiin I ja IIP:lle. IP:n tst.vahvuus oli 7.7. aamulla 11+51+414 ja IIP:n 7+44+425, mistä suurin osa täydennysmiehiä. 7.7 aamulla irroitettiin Lumialan komppania ja 32.Kss.K rykmentistä. Lossin ja saumanvälimaastoon kohdistettiin 6.15 ja 9.22 voimakas stuka-hyökkäys.

    7.7 klo 13.20 aloitti vihollinen voimakkaan tykistövalmistelun ja sen jalkaväki ryhmittyi hyökkäämään koko sillanpäätä vastaan painopisteen ollessa Harjulan suunnalla. ErP25:n miehitys irtaantui nytkin paikoin laukaustakaan ampumatta. Majuri Kuusinen siirtyi noin klo 14.00 Vasikkasaareen ja joukot seurasivat häntä järjestymättömänä ja pakokauhuisena laumana. Kapt. Talvitie yritti järjestää Kirkkomäellä viimeistä vastarintaa, mutta ei onnistunut hillitsemään pakenijoita. Hajanaista vastarintaa jatkui kirkon raunioissa klo 15.33 saakka, jolloin jäljelle jääneet noin 30 miestä antautuivat. Sillanpäähän kohdistettiin kaikkien aseittemme kiivas tuli-isku. Klo 15.46 vetäytyi suurin osa Mustasaaren puolustajista ja myös Vasikkasaarella ilmeni pakokauhun tartuntaa. Ankarilla vastatoimenpiteillä  saatiin Saarilohkon puolustus kuitenkin pian vakiinnutetuksi.