Ritari numero 164: A. Ahola

Arvo AholaMajuri Arvo Ahola syntyi 14.11.1908 Vehkalahdella. Hän taisteli JR 7:n riveissä komppanianpäällikkönä ja 4.7.1941-9.6.1944 II Pataljoonan komentajana sekä 9.6.1944 alkaen jatkosodan loppuun Er.P 12:n komentajana.

2. Divisioonan komentajan tekemässä nimitysesityksessä Mannerheim-ristin ritariksi sanotaan Arvo Aholasta muun muassa seuraavasti: "Kapteeni Arvo Aholan selkeä äly ja peräänantamaton sisu todettiin jo talvisodan aikana Keski-Kannaksen taisteluissa, missä hän johti konekiväärikomppaniaa. Täysiin oikeuksiinsa pääsivät hänen harvinaiset johtajalahjansa heinäkuun alussa 1941, kun hänelle uskottiin rajataisteluissa tappioita kärsinyt II/JR 7, jonka miehistöstä noin puolet oli vasta pari kuukautta väessä olleita alokkaita. Kolme viikkoa myöhemmin sama pataljoona Tyrjän läpimurtotaisteluissa suoritti lannistumatonta hyökkäyshenkeä osoittaen raskaimmat ja ratkaisevimmat etenemiset tunkien saarretun vihollisen yhä ahtaammalle ja torjuen verisesti sen vastahyökkäykset. Kapteeni Aholan osuus oli näissä taisteluissa ratkaisevaa laatua, häikäilemättä ja määrätietoisen selkeästi hän jatkoi vihollisen ahdistamista lopen uupuneilla joukoillaan, kunnes täydellinen voitto oli saavutettu."

Perustelut jatkuivat seuraavasti: "Laatokan luoteisrannikon ja Kivennavan itäisten kylien valtauksissa kapteeni Aholan pataljoona toimi Murtaja-divisoonan iskevänä nyrkkinä, joka rynnäköllä mursi yhä uudet viivytyslinjat ja nopeilla saartoliikkeillä lukitsi mm. Pölkinniemen ja Pihlaisten motit. Itse joukkonsa kärjessä edeten ja kahdesti pataljoonan komentopaikkaan tunkeutuneet vihollispartiot tuhoten kapteeni Ahola oli kaikessa miehilleen lujaotteisen, kylmähermoisen taistelijan esikuvana.

Jatkosodan loppuvaiheen osalta perustelut jatkuvat seuraavasti: "Suurtaisteluissa sai majuri Aholan johtama erillinen pataljoona, joka puolusti Vaskisavotan lohkoa, vastaansa vihollisen voimakkaan, valtavalla tykistöja lentokonetulella sekä panssareilla tuetun hyökkäyksen, osa asemista menetettiin, mutta majuri Aholan kylmäverisestä ja taitavasta toiminnasta johtuen ei pataljoona mennyt hajalle, vaan muodosti heti asemien takana uuden rintaman, jossa menestyksellisesti torjui vihollisen hyökkäyksiä. Hänen ansiotaan on suurelta osalta se, että divisioonan tykkika1usto, jonka pääosa oli Vaskisavotan lohkolla, miltei kokonaan saatiin pelastetuksi."

"Siiranmäen taisteluissa Aholan pataljoona oli 2. Divisioonan reservinä joutuen suorittamaan vastaiskuja kerran toisensa jälkeen, jolloin hän osoittautui jälleen taitavaksi ja pelottomaksi johtajaksi. Äyräpään sillanpääaseman puolustuksessa majuri Ahola kunnostautui jälleen. Hänen kylmäverisyyttään kuvaa se, että sillanpään taisteluitten aikana, kun krh.ammus räjähti hänen teltassaan tappaen tai haavoittaen kaikki muut teltassa olijat ja tehdessä hänet puolikuuroksi, ei hän menettänyt malttiaan vaan johti taistelun loppuun."

Arvo Ahola on upseeri ja Mies, joka ei koskaan halua tuoda itseään esiin. Jalkaväenkenraali Ehrnrooth sanoo hänestä näin: "Äyräpäässä ja Vuosalmella Arvo Ahola kesti ja antoi alaisilleen murtumattoman taisteluhengen."

Kun majuri Arvo Aholan komentama Er.P 12 viimeinkin 12.7.1944 irrotettiin Vuosalmella etulinjasta reserviksi Sintolanniemelle, oli pataljoonasta jäljellä komentajan itsensä lisäksi vänrikki ja 20 miestä. Näilläkin pataljoonansa rippeillä majuri Ahola piti sisukkaasti asemansa Vuosalmella 12.7. saamaansa irtautumiskäskyyn saakka.

Ylipäällikkö nimitti majuri Arvo Aholan Mannerheim-ristin ritariksi 21.12.1944.

Arvo Ahola itse kertoo kahdesta tuntemattomasta sankarista seuraavasti: "Kapteeni Aimo Raassina teki 15.6.44 Siiranmäessä vastahyökkäyksen, joka oli mahdollinen vain tuntemattomiksi jääneiden korpraalin ja sotamiehen ansiosta. He pitivät hallussaan 200-300 metriä pitkää miehittämätöntä taisteluhautaa ja suojasivat siten Raassinan pataljoonan sivustan. Raassinan hyökkäyksen jälkeen näin nokeutunutta korpraalia kannettavan kuolleena taistelukentältä. Hän oli todellinen sankari."

Ritarisäätiön sivuilla esitellään Arvo Aholaa myös perusteellisesti.

 

Ritari numero 167: Väinö Hämäläinen

Väinö HämäläinenKersantti Väinö Albin Hämäläinen syntyi 1.3.1920 Kerimäellä. Hän taisteli JR 7:n II Pataljoonan jääkärijoukkueen riveissä konepistoolimiehestä joukkueenjohtajaksi.

Eversti Ehrnroothin tekemässä ja kenraalimajuri Blickin puoltamassa Mannerheim-ristin ritariksi nimitysesityksessä perustellaan sitä muun muassa seuraavasti: "Heti sodan alussa 1941 tunnettiin II/JR7:n jääkärijoukkueen korpraali V. Hämäläinen reippaana ja pelkäämättömänä konepistoolimiehenä. Hän taisteli vänrikki Hannes Sihvon tiedustelupartiossa, joka hankki arvokkaita tietoja vihollisesta. Partion miehet valittiin huolellisesti parhaista vapaaehtoisista taistelijoista. Korpraali Hämäläinen pääsi tähän joukkoon jo silloin osoittamansa rohkeuden ja neuvokkuuden perusteella."

"Tyrjän taistelun loppuvaiheissa 2.8.41 illalla IInR 7:n jääkärijoukkue sai tehtävän kiertää Iilampi ja hyökätä korsuihin ja bunkkereihin pesiytyneen vihollisen selkään. Näissä taisteluissa korpraali Hämäläinen haavoittui. Hän oli Tyrjän nelipäiväisten taistelujen aikana, jolloin jääkärijoukkue oli suorittanut jatkuvasti partiointia ja toiminut iskuosastona, kannustanut reippaalla ja uupumattomalla toiminnallaan muita ryhmään kuuluvia."

" Asemasotavaiheessa alikersantti Hämäläinen osallistui muun muassa Ojasen bunkkerin tuhoamiseen 31.3 .1942. Alikersantti Hämäläinen ryhmineen varmisti tuhoojaosaston oikean sivustan. Ryhmä vyörytti vihollisen taisteluhautaa 150 metriä, räjäytti kaksi vihollisen korsua sekä piti asemansa vihollisen ankarassa painostuksessa tunnin tehden näin tyhjäksi vihollisen yritykset katkaista varsinaisen tuhoojaosaston paluutien. Alikersantti Hämäläinen ryhmineen aiheutti viholliselle noin kolmenkymmenen miehen tappiot."

"Siiranmässä 15.6.44 suoritetussa vastaiskussa vihollisen hyökkäyskiilan läpi johti alikersantti Hämäläinen jääkäriryhmää kylmäverisesti sekä sen jälkeen asemien vyörytyksessä erikoisesti kunnostautuen ryhmänsä kärjessä häikäilemättä konepistooliaan ja käsikranaatteja käyttäen. Näissä taisteluissa tuhosi alikersantti Hämäläinen henkilökohtaisesti noin 20 vihollista."

"Äyräpäässä 7.7. oli asemien eteen ilmestynyt rynnäkkötykkejä. Alikersantti Hämäläinen ryömi kahden miehen seuraamana noin 300 metriä omien asemien eteen ampuen kauhulla osuman yhteen, jonka jälkeen kaikki viisi rynnäkkötykkiä heti vetäytyivät"

"Vuosalmella 11.7. suoritti alikersantti Hämäläinen joukkueineen vastaiskun selustaan päässyttä vihollista vastaan. Vastaiskuun osallistui myös kaksi 7. Komppanian joukkuetta, joita johti vänrikki SikiÖ. Hän kuitenkin haavoittui, jolloin alikersantti Hämäläinen sai määräyksen ottaa myös 7.komppanian osat komentoonsa ja johtaa vastaiskun. Saaliiksi saatiin mm. kaksi konekivääriä ja pienoisheitin."

"Alikersantti Hämäläinen on jatkuvasti kunnostautuen saavuttanut joukkueensa ja esimiestensä arvostuksen siinä määrin, että hän nykyään kersantiksi ylennettynä on saanut jääkärijoukkueen johtoonsa. Kaikissa tilanteissa hän on aina johtanut joukkonsa ihmeteltävällä taitavuudella verrattomiin menestyksiin sekä osoittanut aina ja kaikkialla olevansa valmis vapaaehtoisesti minkälaiseen tehtävään hyvänsä."

Ylipäällikkö nimitti kersantti Väinö Hämäläisen Mannerheim-ristin ritariksi 21.12.1944.

Ritari numero 186: Jouko Kiiskinen

Jouko Kiiskinen Kapteeni Jouko Paavo Olli Kiiskinen syntyi 21.11.1918 Rantasalmella.

Kenraalimajuri Martolan allekirjoittamassa nimitysesityksessä ritariksi perustellaan esitystä muun muassa seuraavasti: "Kapteeni Kiiskinen toimi talvisodassa iskuosaston johtajana Suomussalmella. Jatkosodan alkuvaiheessa hän Tyrjän taistelujen päätyttyä sai johtoonsa komppanian, joka menetettyään muutaman tunnin kuluessa peräkkäin viisi komppanianpäällikköä oli hajoamistilassa. Muutamassa vuorokaudessa luutnantti Kiiskinen loi komppaniastaan ensiluokkaisen taisteluvälineen, joka ennen pitkää saavutti pettämättömän iskukomppanian maineen. Kärkiosastona se puhdisti Lahdenpohjan kauppalan 8.8.1941 vihollisista, tunki nämä Rautalahden mottiin, putisti Kivennavan Pihlaisissa yhteistoiminnassa erään toisen komppanian kanssa vihollispataljoonan ja patteriston mottiin ja pakotti nopealiikkeistä motitustaktiikkaa käyttäen vihollisen vetäytymään aina Ohdan kyläaukeille saakka. Kapteeni Kiiskisen neuvokkuutta kuvaa, että hän Pihlaisten motin uhatessa purkautua piti viholliselle venäjänkielisen puheen, jonka ansiosta yli 300 vihollista nosti kätensä."

"Majuri Kuvajan pataljoonan vanhimpana komppanianpäällikkönä kapteeni Kiiskinen joutui kesäkuun 1944 raskaissa torjuntataisteluissa ottamaan vastaan ja myös antamaan lujimmat iskut. Verrattomana vastaiskujen suorittajana kapteeni Kiiskinen joukkueineen pelasti lukuisia arveluttavia tilanteita. Niinpä Hartosten taistelussa hänen komppaniansa valtasi railakkaalla vastaiskulla takaisin menetetyn tienristeyksen. Vihollisen suorittaessa heti tämän jälkeen tienristeykseen panssarihyökkäyksen komppania säilytti järkkymättömän rauhallisena asemansa ja tuotti hyökkäysvaunuja seuranneelle jalkaväelle raskaita menetyksiä. Kapteeni Kiiskiselle ja hänen miehilleen kuuluukin tärkeältä osalta ansio siitä, ettei panssarikauhu saanut jalansijaa Keski-Kannaksen joukoissa."

"Siiranmäen tärkeää tienristeystä puolustaessaan kapteeni Kiiskisen komppania joutui jälleen vihollisen panssari, ja jalkaväkihyökkäyksen painopisteeseen, mutta säilytti kurinsa ja rauhallisuutensa siitä huolimatta, että lukuisain raskaitten hyökkäysvaunujen onnistui kiertää komppanian selustaan. Vihollisen jalkaväki kärsi tien suunnassa ainakin 1000 miehen tappiot."

"Tiukkana ja vaativana, mutta myös alaisistaan huolehtivana johtajana, joka myös taistelijana on huippuluokkaa, kapteeni Kiiskinen nauttii miestensä keskuudessa poikkeuksellista arvonantoa. Hänen sisukasta taisteluhenkeään ja vastuuntuntoaan kuvaa, että haavoituttuaan molempiin jalkoihin hän rauhallisesti ilmoitti tilanteen esimiehelleen ja jatkoi joukkonsa johtamista, kunnes kriittinen vaihe oli sivuutettu."

Ylipäällikkö nimitti kapteeni Jouko Kiiskisen Mannerheim,ristin ritariksi 10.2.1945.

Alakategoriat

2D:n ritareita olivat nro 130 A.E.Martola ja nro 11 Aarne Blick.

 

13 kpl JR7:n ritareita.

JR28:n ritari oli nro 86 vänr. Kullervo Sippola.

JR49 ritarit olivat nro 138 stm Eero Seppänen, nro 140 korp. Eino Kiiveri, nro 143 kapt. Veikko Toivio, nro 166 vääp. Mikko Anttonen.