Ritari numero 164: A. Ahola

Arvo AholaMajuri Arvo Ahola syntyi 14.11.1908 Vehkalahdella. Hän taisteli JR 7:n riveissä komppanianpäällikkönä ja 4.7.1941-9.6.1944 II Pataljoonan komentajana sekä 9.6.1944 alkaen jatkosodan loppuun Er.P 12:n komentajana.

2. Divisioonan komentajan tekemässä nimitysesityksessä Mannerheim-ristin ritariksi sanotaan Arvo Aholasta muun muassa seuraavasti: "Kapteeni Arvo Aholan selkeä äly ja peräänantamaton sisu todettiin jo talvisodan aikana Keski-Kannaksen taisteluissa, missä hän johti konekiväärikomppaniaa. Täysiin oikeuksiinsa pääsivät hänen harvinaiset johtajalahjansa heinäkuun alussa 1941, kun hänelle uskottiin rajataisteluissa tappioita kärsinyt II/JR 7, jonka miehistöstä noin puolet oli vasta pari kuukautta väessä olleita alokkaita. Kolme viikkoa myöhemmin sama pataljoona Tyrjän läpimurtotaisteluissa suoritti lannistumatonta hyökkäyshenkeä osoittaen raskaimmat ja ratkaisevimmat etenemiset tunkien saarretun vihollisen yhä ahtaammalle ja torjuen verisesti sen vastahyökkäykset. Kapteeni Aholan osuus oli näissä taisteluissa ratkaisevaa laatua, häikäilemättä ja määrätietoisen selkeästi hän jatkoi vihollisen ahdistamista lopen uupuneilla joukoillaan, kunnes täydellinen voitto oli saavutettu."

Perustelut jatkuivat seuraavasti: "Laatokan luoteisrannikon ja Kivennavan itäisten kylien valtauksissa kapteeni Aholan pataljoona toimi Murtaja-divisoonan iskevänä nyrkkinä, joka rynnäköllä mursi yhä uudet viivytyslinjat ja nopeilla saartoliikkeillä lukitsi mm. Pölkinniemen ja Pihlaisten motit. Itse joukkonsa kärjessä edeten ja kahdesti pataljoonan komentopaikkaan tunkeutuneet vihollispartiot tuhoten kapteeni Ahola oli kaikessa miehilleen lujaotteisen, kylmähermoisen taistelijan esikuvana.

Jatkosodan loppuvaiheen osalta perustelut jatkuvat seuraavasti: "Suurtaisteluissa sai majuri Aholan johtama erillinen pataljoona, joka puolusti Vaskisavotan lohkoa, vastaansa vihollisen voimakkaan, valtavalla tykistöja lentokonetulella sekä panssareilla tuetun hyökkäyksen, osa asemista menetettiin, mutta majuri Aholan kylmäverisestä ja taitavasta toiminnasta johtuen ei pataljoona mennyt hajalle, vaan muodosti heti asemien takana uuden rintaman, jossa menestyksellisesti torjui vihollisen hyökkäyksiä. Hänen ansiotaan on suurelta osalta se, että divisioonan tykkika1usto, jonka pääosa oli Vaskisavotan lohkolla, miltei kokonaan saatiin pelastetuksi."

"Siiranmäen taisteluissa Aholan pataljoona oli 2. Divisioonan reservinä joutuen suorittamaan vastaiskuja kerran toisensa jälkeen, jolloin hän osoittautui jälleen taitavaksi ja pelottomaksi johtajaksi. Äyräpään sillanpääaseman puolustuksessa majuri Ahola kunnostautui jälleen. Hänen kylmäverisyyttään kuvaa se, että sillanpään taisteluitten aikana, kun krh.ammus räjähti hänen teltassaan tappaen tai haavoittaen kaikki muut teltassa olijat ja tehdessä hänet puolikuuroksi, ei hän menettänyt malttiaan vaan johti taistelun loppuun."

Arvo Ahola on upseeri ja Mies, joka ei koskaan halua tuoda itseään esiin. Jalkaväenkenraali Ehrnrooth sanoo hänestä näin: "Äyräpäässä ja Vuosalmella Arvo Ahola kesti ja antoi alaisilleen murtumattoman taisteluhengen."

Kun majuri Arvo Aholan komentama Er.P 12 viimeinkin 12.7.1944 irrotettiin Vuosalmella etulinjasta reserviksi Sintolanniemelle, oli pataljoonasta jäljellä komentajan itsensä lisäksi vänrikki ja 20 miestä. Näilläkin pataljoonansa rippeillä majuri Ahola piti sisukkaasti asemansa Vuosalmella 12.7. saamaansa irtautumiskäskyyn saakka.

Ylipäällikkö nimitti majuri Arvo Aholan Mannerheim-ristin ritariksi 21.12.1944.

Arvo Ahola itse kertoo kahdesta tuntemattomasta sankarista seuraavasti: "Kapteeni Aimo Raassina teki 15.6.44 Siiranmäessä vastahyökkäyksen, joka oli mahdollinen vain tuntemattomiksi jääneiden korpraalin ja sotamiehen ansiosta. He pitivät hallussaan 200-300 metriä pitkää miehittämätöntä taisteluhautaa ja suojasivat siten Raassinan pataljoonan sivustan. Raassinan hyökkäyksen jälkeen näin nokeutunutta korpraalia kannettavan kuolleena taistelukentältä. Hän oli todellinen sankari."

Ritarisäätiön sivuilla esitellään Arvo Aholaa myös perusteellisesti.