KERTOMUS JR 7:N TAISTELUTOIMINNASTA AJALLA 1.- 11.7.44

12.7.1944 laatineet Rykmentin komentaja Eversti Adolf Ehrnrooth ja tiedustelu-upseeri Luutnantti Niilo Usvasalo

Osa 2. VUOSALMEN TAISTELUT 8.-11.7.44

Jo ennen vihollisen yleishyökkäyksen alkamista 4.7.44 oli saatu tietoja vihollisella olevasta runsaasta ylimenokalustosta. 9.7. vastaisena yönä todettiin lossin ja sekä Lautalahdenmäkien maastossa kymmeniä veneitä ja vilkasta liikehtimistä, mikä kaikki viittasi siihen, että Vuoksen ylitysyritys oli välittömästi odotettavissa. Klo 1.30 pääsi muutama venekunta sumun suojassa pureutumaan lossin tien maastoon Vuoksen pohjoisrannalle. Kapt. Kuparisen (IP) järjestämällä vastaiskulla veneet ja osa ryssistä tuhottiin osan päästessä kaivautumaan asemiemme etumaastoon.

Koko yön jatkui oman tykistömme häirintätuli vastarannalle. Ilmeisesti harhauttamistarkoituksessa vihollinen lähetti kolmesti Mustasaarta kohti veneitään, jotka kaikki tuhottiin.

Klo 5.10 alkoi vihollisen suuri tykistövalmistelu. Sadat lentokoneet yhtyivät hyökkäykseen pommittaen voimakkaasti asemiamme ja laskien joelle läpinäkymättömän savuverhon. Klo 5.45 aloitti oma tykistömme ennakolta suunnitellun vastavalmistelun kahdeksan pston voimalla. - Äyräpäänharjun - Vuosalmen lohkon tykistökomentajana toimi koko taisteluvaiheen ajan erittäin tarmokkaasti ja selväpiirteisesti majuri Arimo. Jalkaväen ja tykistön yhteistoiminta oli näissä taisteluissa poikkeuksellisen hyvä ja kiinteä.

Vihollisen tykistövalmistelun ja savutuksen jatkuessa vielä klo 6.00 jälkeen hälytettiin ensin 7.K, sitten rykmentille alistetut kapt. Mäenkasken komppania II/JR57:stä ja II/JR15 sekä rykmentin jääkärit että pioneerit ja huollon hälytysosastot. Vihollinen ylitti joen kymmenillä moottorilautoilla ja veneillä. Hyökkäyksen suoritti 142.D, oikealla lossin tien suunnassa JR946, Lauttalahdenmäen suunnassa JR461 ja alkujaan toisessa linjassa mutta välittömästi hyökkäykseen yhtyen JR588. Saarilohkolle jatkoi 10.D painostustaan ja toisena aaltona miehitti 92.D Vuoksen etelärannan valmiina jatkamaan hyökkäystä heti 142.D:n ja 10.D:n saavuttua Hämeensuon - Suursuon korkeudelle. Hyökkäystä tuki mm. 506.RGK:n krh.rykmentti. Kysymyksessä oli näinollen vahvistetun CXV AK:n hyökkäys.

Venäläisten hyökkäys Vuoksen yli 9.7.1944
Venäläisten hyökkäys Vuoksen yli 9.7.1944

Vihollisen onnistui savun ja tykistötulen suojassa päästä rantaan koko lohkollamme ja aikaansaada sisäänmurto maantien suunnassa 2.K:n lohkolla sekä Onnelan - Kaunolan maastossa 1. ja 3.K:n saumalla. Varsinkin tästä maastosta vihollinen työnsi häikäilemättömästi vahvan hyökkäyskiilan (JR946) IP:n komentopaikan kautta edelleen pataljoonan huoltotietä pitkin rykmentin komentopaikan suuntaan ja saavuttikin maaston rykmentin komentopaikasta noin 200 metriä etelään ja lounaaseen (rykmentin komentopaikka Lampelasta noin 200 metriä lounaaseen olevassa talossa). IP:n komentaja oli silloin vetäytynyt tst.lähettineen ja muutamine vielä hänen kanssaan olevine miehineen uuteen komentopaikkaan, joka sijaitsi n. 150 metriä rykmentin komentopaikasta etelään. Rykmentin komentaja kielsi jyrkästi ketään vetäytymästä, myös tykistön, krh:n sekä komentopaikkain tuli puolustautua vaikkapa saarrettuinakin sekä järjesti komentopaikan läheteillä, viesti- ym. henkilökunnalla lähivarmistuksen ja lähetti rykmentin jääkärijoukkueen vastaiskuun vihollisen hyökkäyskärkeä vastaan. Vastaisku onnistui täydellisesti ja se heitti vihollisen komentopaikan lähimaastosta noin 800 metriä lounaaseen, jonneIP:n komentaja siirtyi ja ryhtyi viipymättä järjestämään IP:n, 7.K:n ja rykmentin jääkärijoukkueen paikalla olevilla voimilla vastahyökkäystä edelleen.

ErP12:n kaksi komppaniaa majuri Aholan johdolla alistettiin rykmentille ja ne marssivat  viipymättä 3 km:n päästä rykmentin komentopaikan maastoon. II/JR15:n ja 7.K. vastahyökkäykset tyrehtyivät majuri Oljemarkin kaikkien komppanian päälliköittensä sekä luutn. Metson (7./JR7) kaaduttua tai haavoituttua. Nämä joukot olivat kuitenkin sitä ennen vakuuttavasti pysäyttäneet vihollisen hyökkäyksen. Lossin maastosta itään Vasikkasaaren selustaan tunkeutuneen vihollisosaston löivät 6./JR7 ja II/JR7:n jääkärit rohkealla vastaiskulla takaisin ja valtasivat mm. toistakymmentä konekivääriä. II/JR7 pysäytti vihollisen etenemisen tien suunnassa. Takamaasto oli täynnä pakenevia I ja IIP:n täydennysmiehiä, joten taistelut käytiin pääasiassa muutaman kymmenen jäljellä olevan "veteraanin" voimin. Tällä välin oli rykmentin pioneerijoukkue rohkealla vastaiskulla ensiksi pysäyttänyt ja sitten täydellisesti hajoittanut vihollisen hyökkäysosaston rykmentin komentopaikan eteläpuolella (krh.tuliasemien maasto), jossa kymmeniä vihollisia tuhottiin ja joukko vankeja otettiin muiden ryssien nopeasti paetessa. Kapt. Mäenkasken komppania pääsi klo 9.00 Mäntylän pohjoispuolella olevan metsäniemekkeen reunaan ja ilmoitti että oikealla sivustalla oli runsaasti vihollisia. Klo 10.00 jälkeen alkoi tilanne lopullisesti selventyä ja eri vastaiskuosastojemme yhteydet saatiin kuntoon.

Klo 11.45 muodostettiin tst.osasto Kuovi, johon kuului kaksi JR57:n vahvistettua jääkärijoukkuetta, komppania Mäenkaski, kapt. Talvitien johtama hajalle lyödyistä osista sekä juuri saapuneista täydennysmiehistä muodostettu tilapäisosasto sekä rykmentin pioneerijoukkue kapt. Jungin johdolla, joka oli vyöryttänyt rykmentin komentopaikalta maantielle johtavan maantien. Osasto Kuovin tavoitteena oli Leivosen-Pasurin linja ja IIP:n oli määrä yhtyä hyökkäykseen tavoitteena Mikkolan - Juvosen linja.

Noin klo 11.00 aloitti majuri Ahola kahdella ErP12:n komppanialla hyökkäyksen luoteesta p. 26:n metsään. Hyökkäys suoritettiin mallikelpoisena rynnäkkönä, joka heitti vihollisen pakokauhun vallassa etelään. Noin klo 12.30 saavutti ErP12 Mäntylän pohjoispuolella olevan metsän ja klo 14.50 valtasi tst.osasto Kuovi Mäntylän sekä sai haltuunsa aamulla viholiselle menetetyn raskaan pst.tykkimme ja pääsi vasemmalla noin 100 metriä Mikkola M:stä. Siepattujen radiosanomien mukaan vihollisen tilanne tällöin oli huono, suomalaisten painostus kova ja ammukset vähissä.

    Kaikki päivän taistelutoimemme vaikuttivat ratkaisevasti Vuosalmen taisteluihin, sillä tällöin taistelukentälle jäi pääosa hyökänneen vihollisen divisioonan jalkaväestä sekä runsas sotasaalis, jota kuitenkaan ei erittäin kiivaitten taistelujen sekä suuresti supistuneitten ja väsyneitten joukkojen toimesta pystytty kuin osaksi siirtämään taakse. Päivän aikana saatiin myös 30 vankia 142.D:n kaikista rykmenteistä sekä 506.RGK:sta (vangeista 4 upseeria).

    Iltapäivän kuluessa toi vihollinen uusia vahvistuksia sillanpäähän ja ryhtyi kiivaan tykistövalmistelun tukemana hyökkäilemään eri tahoilla lohkoa. Omien iskujoukkojemme yritykset alkuperäisen puolustuslinjan palauttamiseksi eivät kiivaan vihollistulen takia johtaneet varsinaiseen tulokseen, mutta niitten avulla tehtiin moni vihollisen aikomus tyhjäksi ja tuotettiin sille suuria tappioita. Rykmentin komentaja antoi käskyn vastahyökkäyksellä vallatun maaston pitämisestä sekä pienin iskujoukoin vihollisen asemien vyöryttämisestä. Syöksypommittajamme ja tykistömme kohdistivat tuhoisia iskuja vihollisen ryhmittymisalueisiin.

    Pitkin yötä jatkui molemminpuolinen kiivas häirintätuli ja iskujoukkotoiminta eräitten tkk:ien vaihtaessa pariin kertaan isäntää. Vihollinen ryhmittyi 10.7. klo 3.40 ja klo 5.10 Vuosalmen tien suunnassa hyökkäykseen, mutta voimakas vastavalmistelumme hajoitti ryhmityksen. Klo 12.30 hyökkäsi vihollinen Metsärinteen suunnalla saaden aikaan sisäänmurron, joka kuitenkin selvitettiin reservikomppanian vastaiskulla.

    Saarilohkolla oli pari ensimmäistä viikkoa kulunut erittäin rauhallisesti. Vasikkasaaresta kaakkoon olevaan Ruokosaareen oli kuitenkin todettu vihollisen jo heinäkuun alkupäivinä liikennöivän Pölläkkälästä. 7.7 illalla oli ollut havaittavissa tämän liikenteen huomattava vilkastuminen.

    8.7. klo 00.15 oli vihollinen kohdistanut poikkeuksellisen kiivaan tykistövalmistelun Vasikka- ja Mustasaareen. Tykistömme vastavalmistelu oli hajoittanut Kirkkomäelle ryhmittyneet vihollisosastot kerran toisensa jälkeen. Klo 2.00 yöllä oli vihollinen pureutunut yllättävästi Vasikkasaaren kaakkoispäässä olevaan lepikkoon. Vihollisosasto oli saapunut Ruokosaaresta pitkin kaislikkoa kahlaten tai kumiliivien varassa uiden. Tiheät miinakenttämme olivat aiheuttaneet viholliselle tappioita mutta olivat toisaalta vaikeuttaneet omia vastatoimenpiteitä. Klo 6.00 oli noin 30 pommikonettamme suorittaessaan hyökkäystä Harjulaan ja Kirkkonientä vastaan pommittaneet myös tehokkaasti Ruokosaarta. Koko Saarilohkolle oli pitkin päivää satanut loputtomasti kranaatteja ja III/JR7:n tappiot olivat olleet noin 80 kaatunutta ja haavoittunutta. Ruokosaareen oli nähty saapuvan yhä uusia vahvistuksia, joita tykistömme oli häirinnyt heitintemme muokatessa Vasikkasaaren kaislikkosillanpäätä. KLo 15.30 oli tuhottu kaksi venekuntaa niitten yrittäessä Ruokosaaresta Vasikkasaareen. Pitkin iltaa olivat jatkuneet yritykset Vasikkasaaren rantakaislikon puhdistamiseksi, mutta vihollinen oli työntänyt sinne uusia vahvistuksia, joitten tuleen mm. luutn. Jokisen vastaiskuosaston hyökkäys oli tyrehtynyt . Raskaitten tappioitten vuoksi oli IIIP:n vähitellen siirryttävä kokonaisuudessaan puolustamaan Vasikkasaarta. Yöllä 9.7. vastaan torjuttiin vihollisen yritykset hyökätä mantereelta Mustasaareen. Saarilohkolla jatkui vihollisen tavattoman kiivas kranaattituli kunnes 10.7. klo 13.00 vihollisen 10.D:n joukot ryhtyivät kaislikkosillanpäästään voimakkaaseen hyökkäykseen Vasikkasaarta vastaan. IIIP:n puolustus murtui. Luutn. Voittiksen vastaisku epäonnistui vihollisen tuliylivoiman johdosta ja klo 13.55 poistuivat viimeiset IIIP:n sotilaat Vasikkasaaresta. Omat tappiomme olivat suuret.

Vuosalmen taistelut 10.-11.7.1944
Vuosalmen taistelut 10.-11.7.1944

    Iltapäivän kuluessa torjuttiin lukuisia osaksi panssarivaunujen ja rynnäkkötykkien tukemia hyökkäyksiä, varsinkin maantien Vuosalmi - Oravankytö itäpuolella sekä jokirannan suunnassa. Hyökkäyksiin osallistui päivän aikana eri puolilla lohkoa yhteensä noin divisioonan verran vihollisen jalkaväkeä. Vasikkasaaren kaakkoisosassa hyökkäsi vihollisen JR98/10.D:n ja Vasikkasaaren ja lossintien välissä JR62/10.D:n joukkoja.

    Vihollisen painostus jatkui iltayöllä kiivaana ja johti maantien suunnassa vähäiseen sissäänmurtoon, joka II/JR57:n osien toimesta selvitettiin puolenyön aikaan. IV/19.Pr., joka oli alistettu rykmentille ja joka III/JR7:n vetäydyttyä Vasikkasaaresta ja siirryttyä reserviin Oravankytöön oli miehittänyt lossintien - Lietteen niittyjen rantalohkon, sai käskyn miehittää tyhjentämänsä asemat ja pitää ehdottomasti rantalohkon hallussaan. Klo 1.30 oman tykistövalmistelun juuri alkaessa pääsi vihollinen tunkeutumaan salmen yli mantereelle. Hyökkäys pysäytettiin IV/19.Pr:n vastaiskuosaston toimesta ja 7./JR7:stä lähetetty taistelupartio puhdisti rantamaaston vihollisista.

    11.7. vastaisena yönä oli JP2:n, 3:n ja 5:n määrä suorittaa kahden rynnäkkötykkikomppanian tukemana hyökkäys vihollisen sillanpään tuhoamiseksi, minkä jälkeen JR7 piti irroittaa AK:n reserviksi rintamavastuun siirtyessä Jääk.Pr:lle ja JR57:lle. Tykistövalmistelu alkoi klo 1.30 ja kesti puoli tuntia puolen minuutin tuli-iskuina kolmen minuutin väliajoin. Klo 2.00 aloitettu hyökkäys tyrehtyi jo ryhmittymisvaiheessa vihollisen erittäin voimakkaaseen vastavalmisteluun. Vain paikoitellen pääsi hyökkäys etenemään vanhoihin tst.asemiin, mutta ei missään niitten yli. Maantien länsipuolella syntyi pulmallinen tilanne  JP5:n miesten lähtiessä joukoittain pakoon. Samanlaista esiintyi myös muillakin hyökkäyskaistoilla. Vihollinen käytti tilannetta valppaasti hyväkseen ryhtyen vastahyökkäyksiin, jotka torjuttiin osaksi vastaiskuilla lohkon vanhojen jalkaväkiosastojen toimesta. Klo 7.45 lyötiin vihollinen II/JR15:n asemista, jonka jälkeen linjat olivat jälleen hallussamme, mutta takamaastossa runsaasti harhailevia ryssiä ja "marjamiehiä". Oikean sauman kautta oli Metsärinteen - Karvolan välitse päässyt selustaan tunkeutumaan vihollisen tiedusteluosasto, jota vastaan pätevää johtoa vailla oleva II/JR15 kävi koko päivän omaa "erillissotaansa". Kapt. Kuparisen haavoituttua edellisenä iltana johti majuri Ahola Metsärinteen - maantien lohkolla oleia hajanaisia ErP12:n, IP:n, IIP:n, II/JR57:n, rykmentin jääkärijoukkueen ja osasto Kuovin osista muodostuneita joukkoja.

Vuosalmen taistelut 11.-12.7.1944
Vuosalmen taistelut 11.-12.7.1944

    Klo 13.45 aloitti vihollinen voimakkaan ja pitkäaikaisen tykistövalmistelun, ja sen jalkaväki murtautui JP5:n lohkolla lävitse. Majuri Aholan lohkolla painostus oli kovin Karvolan ja Mäntylän puolivälissä olevan nimettömän talon kaakkoispuolella. IV/19.Pr. ryhmitettiin U-muotoiseen puolustukseen Vasikkasaaren pohjoispuolella välittömästi lossin tiestä itään. Pataljoona torjui näissä asemissa osittain vastaiskuilla useita vihollisen raivokkaita hyökkäyksiä ja vetäytyi vasta käskyn saatuaan Mustaojan linjalle puollllllenyön aikaan. II/JR7:n rippeet suorittivat vielä kerran onnistuneen vastahyökkäyksen tien suunnassa painostavan vihollisen kartoittamiseksi.

Tilanteen näin kärjistyttyä antoi divisioonan komentaja klo 15.00 luvan hätätilassa vetäytyä Myllyojan - rykmentin komentopaikan - Suursuon korkeudelle. Myllyojan sulkulinja oli koko taistelun ajan ollut IIP:n runkomiehittämä. Majuri Aholan lohkolla asemat kuitenkin sitkeästi pidettiin ja päivän kuluessa torjuttiin toistakymmentä tykistövalmistelun edeltämää ja osittain ps.vaunujen tukemaa hyökkäystä erityisesti Mäntylän suunnalla. Maantien suunnassa oli JP5:n lohkolla syntynyt jälleen epäselvä tilanne jääkärien jättäessä ilman käskyä asemansa ja vihollisen päästessä tunkeutumaan JP5:n komentopaikan kautta lähelle lohkon komentopaikkaa.

Luutn. Enbohmin (JP5) johtaman vastaiskuosaston ja II/JR7:n krh.joukkueen, joka jatkoi ampumistaan vihollisen välittömästä läheisyydestä huolimatta, ansiosta läpimurto saatiin rajoitetuksi ja asemat palautetuiksi. Vasemmalla siivellä kävi IV/19.Pr. koko päivän sitkeätä torjuntataistelua voimakkaasti painostavaa vihollista vastaan tuottaen sille raskaita tappioita. Vastahyökkäyksellä valloitettiin tilapäisesti myös Juvosen ja Notkolan maasto takaisin ja tuotettiin siellä olevalle viholliselle noin 150 miehen tappiot.

Vuorokauden kuluessa tuhottiin Vuosalmen lohkolla yhteensä 11 T-34 ps.vaunua, niistä 7 rynnäkkötykeillä ja 4 jv:n toimesta.

Varovaisen arvion mukaan menetti vihollinen kymmenissä hyökkäyksissään noin 1500 miestä kaatuneina.

Vihollisella oli koko päivän ilmaherruus ja se suoritti epälukuisia matalahyökkäyksiä ja pommituksia joukkojamme vastaan.

Tst.osasto Ehrnroothin vaihto etulinjasta, jonka alunperin piti tapahtua 11.7. klo 4.00, viivästyi viivästymistään. Vasta klo 12.25 saatiin IP irroitetuksi marssille Oravankytöön ja klo 16.30 vaihtoi I/JR57 IIP:mme Myllyojan linjalta. Majuri Ahola sensijaan jatkoi vielä puolenyön aikaan epätasaista taistelua muutaman kymmenen ErP12:n, rykmentin jääkärijoukkueen ja 14./JR7:n sotilaan voimin vihollisen parveillessa hänen järkkymättä pitämänsä lohkonvasemmalla sivustalla ja jopa selustassakin. Vaihtoa hidastutti etupäässä se, että JP5 kolmannen kerran osaksi hajosi klo 20.00 takamaastoon ja että Jääk.Pr:n muut osat olivat taistelussa siten, ettei niitä voitu käyttää suunnitellussa ajassa vaihtoon.

Klo 24.00 siirtyi rintamavastuu vihdoin eversti Valkamalle (JR57), jolle etulinjaan vielä jääneet ErP12:n, II/JR15:n ym. osat alistettiin siksi kunnes Jääk.Pr. saisi vaihdetuksi ne pois. 13./JR7 irroitettiin vasta 12.7. illalla 13./JR57:n saavuttua paikalle.

Toista kuukautta kestäneitten yhtäjaksoisten taistelujen jälkeen, jolloin vihollisen vahvoille hyökkäysryhmille oli tuotettu mitä raskaimpia tappioita - Lampijärvi, Tonteri, Hartonen, Kekrola, Seppälänkylä, Ronnunkylä n. 3000, Siiranmäki n. 5000, Punnus, Salmenkaita n. 350 sekä Äyräpään sillanpää ja Vuosalmi n. 7000 miestä -, otettu mm. 14:stä jv.rykmentistä yhteensä 61 vankia sekä tuhottu yksistään jv:n toimesta 45 raskasta ja keskiraskasta ps.vaunua, siirtyi rykmentti siten kokonaisuudessaan lepoon Oravankydön koillispuoliseen maastoon järjestettäväksi ja täydennettäväksi.

Päivätty 12.7.1944

Rykmentin v.a. komentaja    Eversti  A. Ehrnrooth

Tiedustelu-upseeri Luutn.   N. Usvasalo

 

Vuosalmen taistelut sen jälkeen kun Os.Ehrnrooth ja sen mukana JR7 oli siirtynyt lepoon Oravankydön  koillispuoliseen maastoon ja tilanne kehittyi vähitellen asemasodaksi.

 

Vuosalmen taistelut 12.-16.7.1944
Vuosalmen taistelut 12.-16.7.1944

 

Vuosalmen joukkojen ryhmitys 17.7.1944
Vuosalmen joukkojen ryhmitys 17.7.1944

 

Vuosalmen joukkojen ryhmitys 29.7.1944
Vuosalmen joukkojen ryhmitys 29.7.1944