KERTOMUS JR 7:N TAISTELUTOIMINNASTA AJALLA 9.- 30.6.44
1.7.1944 laatineet Rykmentin komentaja Everstiluutnantti Adolf Ehrnrooth ja tiedustelu-upseeri Luutnantti Niilo Usvasalo
Osa 3. Torjuntataistelut Siiranmäellä 12.-16.6.1944
Useita vuorokausia yhteen menoon taistelujen polttopisteessä ollut I/JR7 sai vain noin puolen vuorokauden "levon" ennen joutumistaan uuden suurtaistelun pyörteeseen.
13.6 vastainen yö käytettiin kuumeisesti uuden lohkon puolustuksen ja huollon järjestelyihin. Uusi "Mannerheimlinja", joka ennakkotietojen mukaan edusti linnoitustekniikan viimeistä sanaa betonisine kk.korsuineen ja ylittämättömine ps.esteineen osoittautui Siiranmäen maastossa keskeneräiseksi, paikoitellen hyvinkin avuttomaksi puolustusvyöhykkeeksi. Maanpäällisten hirsiasemien ympärille ei ollut ehditty luoda maata, yhteyshautoja puuttui, tkk:t olivat erillisiä, asemista puuttui syvyyttä, kaikissa tkk:ssa ei ollut edes miehistökorsuja, ja pahinta oli, ettei tiheäpensaikkoiseen etumaastoon ollut ehditty raivata juuri minkäänlaista ampuma-alaa ja että varsinkin oikealla siivellä oli aivan asemien edustalle jätetty hämmästyttävän paljon kuolleita kulmia. Lohkon oikeana rajana olivat Palomäen läntiset harjanteet, keskustan muodosti Siiranmäen tienristeys laakeine kukkuloineen, vasen siipi kaartui pohjoiseen Siiranmäen ja Vehmaisten kylän välillä. Vasen alalohko, jota puolusti III/JR6 maj. Pulkkisen johdolla, oli miltei täysin varustamaton. Onneksi ei vihollinen siellä ryhtynyt vakavampiin hyökkäysyrityksiin, vaan tyytyi tiedustelupartiointiin ja laimeahkoon häirintätuleen.
Siiranmäen linnoitteita
Maj. Kuvaja (I/JR7) ryhmitti joukkonsa seuraavasti: Palomäelle osasto Malinen ("Musta nuoli" = n. 1/2 kompp.), siitä vasemmalle Lin.P4:n osat, tienristeyksen maastossa 3./JR7 kapt. Kiiskisen johdolla, Siiranmäen itäisellä harjanteella vajaan joukkueen suuruiseksi supistunut 2./JR7 luutn. Waldenin johdolla sekä vasemmalla siivellä 1./JR7, jota luutn. Vannisen Hartoisissa haavoituttua johti luutn. Ahtola. Patl. kom.paikka oli JR1:n vanhalla leirialueella p. 118 maastossa, JSp. ja AJp. maantien varrella lähellä Kylmäojan siltaa. Raskaita aseita oli lohkolla: 3 75 mm:n ja 6 kevyempää pst.tykkiä sekä 11 kk:ä. Lisäksi oli tilanteen eri vaiheissa käytettävissämme 5-9 pston ja 2-3 rask.krh.joukkueen ja muutaman kev. krh:n tulituki.
III/JR7 oli rykmentin reservinä Vuottaan eteläpuoleisessa maastossa.
II/JR6, HeimoP3 sekä III/JR49:n jäännökset marssivat 12.6. vastaisena yönä divisioonan reserviksi Riihisyrjään.
Rykmentin komentopaikka oli Vuottaan kansakoulun eteläpuoleisessa maastossa.
Huoltoalue Tapiomäellä.
VT-linja oli miehitetty 12.6. klo 22 ja jo puolen yön aikaan todettiin vihollisen saapuneen vastapäiselle Suurselän harjanteelle. Yöllä tuhosi 3./JR7 tien suunnassa esteelle yrittäneen 10-miehisen vih.partion viimeiseen mieheen.
Siiranmäen taistelu 13.6.1944
Kesäkuun 13 pv:n aamupäivä kului rauhallisesti, joskin tietoja vahvojen vihollisvoimien ryhmittymisestä Siiranmäen eteläpuolella saapui. Klo 12.45 aloitti vihollinen voimakkaan tykistövalmistelun ja sen jalkaväki ryhtyi vahvoin voimin etenemään Saarenmaan-Palomäen suunnassa. Painopiste oli osasto Malisen ja Lin.P4:n saumakohdassa, missä etumaaston peitteisyys vaikeutti suuresti tähystystä.
I/JR7:n sotapäiväkirja kertoo: "Rykmentin komentaja ev.luutn. Ehrnrooth oli tarkastamassa asemia ja hän ampui pystykorvalla lohkon ensimmäisen torjuntalaukauksen pensaikossa hiippaileviin ryssiin. Hyökkäys torjuttiin. Hetken kuluttua hyökkäys uudistui osasto Gusterin oikealla siivellä; se torjuttiin ja saumakohtaan tunkeutunut vihollinen lyötiin luutn. Möttölän ja luutn. Sippolan muodostaman kiilan avulla. Mannerheimristin ritari, luutn. Sippola kaatui. Vihollinen jätti saumaan 2 pst.kivääriä, kk:n ja joukon kp:ja ja muita aseita."
Klo 15.00 mennessä oli hyökkäys täydellisesti torjuttu; "tykistön sulut menevät hyvin pakenevien ryssien niskaan", totesi luutn. Malinen radiopuhelimessa.
Klo 15.20 saapui tieto, että maantien oikealla puolella vihollinen valmistautui uuteen hyökkäykseen ainakin 10 ps.vaunun tukemana. Kolmen pston tulipeite lamautti vihollisen jo ryhmittelyvaiheessa. Noin kahden patl.:n vahvuisen vihollisen tappiot olivat huomattavat.
Klo 16.00 aikaan yritti 14 raskasta ps.vaunua edetä tien suunnassa. Yksi niistä ajoi esteelle saakka ja takertui siihen saaden 75 mm:n pst.tykin täysosuman. Kun vihollisen kaksi muutakin T-34 vaunua oli tuhottu, pakenivat muut ps.vaunut kiireesti.
Klo 17.00 aloitti vihollinen jälleen voimakkaan tykistövalmistelun, johon liittyi mm. rakettitykkikeskityksiä. Vihollinen ryhtyi yleishyökkäykseen Siiranmäen koko lohkolla oikealta saumalta aina 1./JR7:n ja 2./JR7:n saumaan saakka. 9./JR7 ja 11./JR7 oli jo klo 13.00 aikaan käsketty siirtyä majuri Kuvajan komentopaikan maastoon. Syystä tai toisesta eo 9.K ollut vielä klo 16.00 mennessä saapunut määräpaikkaansa. Myös rykmentin jääkäri- ja pioneerijoukkue oli klo 13.00 jälkeen alistettu majuri Kuvajalle. Klo 17.40 sai myöskin 10./JR7 käskyn marssia viipymättä eteen.
Klo 17.00 alkanut hyökkäys oli siihen mennessä vakavin ja tilanne oli ajoittain 2.K:n lohkolla epäselvä. 3.K:n lohkolla vihollinen ei päässyt edes esteelle asti, Seppälän talon luona se lyötiin kerran toisensa jälkeen esteeltä takaisin. Klo 18.20 oli hyökkäys 2.K:nkin lohkolla torjuttu, mutta kiivasta molemminpuolista tulitoimintaa jatkui klo 19.00 saakka. Noin 25 erilaista ps.vaunua tuki jalkaväen etenemistä Suurselän harjanteelta muodostaen tehokkaan tulikannan. Vasta klo 19.00 jälkeen panssarit vetäytyivät.
Mainittakoon, että mm. DE:ssa ja JR49:ssä sekä kaukana takamaastossa huhuiltiin, että vihollinen oli klo 19.00 aikaan päässyt asemiimme Siiranmäellä. Eräitä lomalaisautoja lienee tämän johdosta käännytetty takaisin Valkjärvelle.
Klo 20.10 kiihtyi molemminpuolinen tuli jälleen ja klo 20.25 ilmoitettiin vihollisen painostavan jälleen 2.K:n lohkolla. Vihollinen oli ryhtynyt Vehmaisten tien molemmin puolin hyökkäykseen ilman tykistövalmistelua pyrkien ilmeisesti ylläkköön ja päässyt esteellemme asti, mihin se pysäytettiin. Suurin osa hyökkääjistä oli niin humalassa, etteivät he pystyneet edes suojautumaan tyk.- ja jv.tuleltamme. RK:mme ampui tämän hyökkäyksen yhteydessä vielä yhden raskaan ps.vaunun.
Klo 21.00 torjuttiin Saarenmaan suunnalla vielä yksi hyökkäysyritys. Päivän kuluessa oli vihollinen hyökännyt ainakin divisioonan voimin, jopa noin viidellä pataljoonalla yhtäaikaisesti. Varovaisen arvion mukaan tuotettiin viholliselle ainakin 1000 miehen tappiot. Yö kului rauhallisesti.
Siiranmäen taistelu 14.6.1944
14.6. klo 8.00 aloitti vihollinen aikaisempia voimakkaamman tykistövalmistelun, jota tukivat sadat maataistelukoneet. Tavattoman voimakas valmistelu jatkui toista tuntia, ja klo 9.00 jälkeen ryhtyi vihollinen hyökkäykseen koko Siiranmäen lohkolla. Osasto Malisen lohkolla vihollinen pääsi tilapäiseen sisäänmurtoon, jonka rykmentin jääk.joukkue ja III/JR7:n iskuosasto selvittivät. Vihollisen suorittaessa uuden sisäänmurron Palomäen itäpuolitse ja yrittäessä saarrostaa Siltaistennotkon kautta saapui rykmentin komentajan käskyn mukaisesti oikealta II/JR6:n vastaiskukomppania ratkaisevalla hetkellä apuun ja tuhosi klo 11.30 mennessä asemiimme murtautuneet viholliskomppaniat miltei viimeiseen mieheen (n. 250 ryssää).
Vihollinen jatkoi painostustaan herkeämättä vahvoin voimin tykistön sekä ps.- ja ilma-aseen tehokkaasti tukemaan koko Siiranmäen lohkolla. Oma tykistömme tyrehdytti vastavalmisteluillaan lukuisia hyökkäyksiä jo ryhmittymisvaiheessa. Paikallinen sisäänmurto LinP4:n lohkolla selvitettiin nopeasti. II/JR49, joka aikaisemmin alistettiin rykmentillemme, sai klo 12.00 aikaan käskyn miehittää Kylmäojan linjan (n. 2km. VT-linjasta pohjoiseen). Myös ErP12 oli tilapäisesti alistettu reserviksemme Riihisyrjän tienhaaran maastossa, mihin se oli sijoittunut II/JR6:n marssittua eteen.
Vihollisen painopiste siirtyi iltapäivällä Kekrolan maantien itäpuolelle ja klo 13.20 pääsi vihollinen pureutumaan 2. ja 3.K:n saumaan. Paikallisten reservien vastaiskut epäonnistuivat molempien kompp. päälliköitten, kapt. Kiiskisen ja luutn. Waldenin haavoituttua. Rikkiammutun esteen läpi tunkeutui kaksi KV-vaunua asemiimme. Vihollinen ryhtyi voimakkaan tykistötulen turvin vyöryttämään Seppälänharjulta sekä pohjoiseen että tienhaaran suuntaan. Vasta klo 16.00 jälkeen aloitti ev.luutn. Varko (II/JR49) vastahyökkäyksensä. Klo 17.10 oli asemat miltei kokonaisuudessaan palautettu ja "asutuskeskus Siiranmäki", jonka vihollinen oli jo radiolähetyksessään ehtinyt tiedoittaa vallatuksi, otettu takaisin. Vastahyökkäykseen osallistuivat II/JR49:n lisäksi rykmentin jääkäri- ja pioneerijoukkue, kapt. Paateron komppania II/JR6:sta sekä luutn. Ahtolan, luutn. Könösen sekä vastaiskussa kaatuneen kapt. Ruuskasen johtamat vastaiskuosastot.
Klo 17.30 aloitti vihollisen tykistö ilmavoimien tukemana uuden kauas takamaastoon ulottuvan valmistelun ja Seppälän talon kohdalle jääneestä kapeasta sisäänmurtokohdasta vyöryi 4 KV-vaunua harjanteelle. Lähitorjuntavälineitten puutteessa ei ev.luutn. Varko lukuisista käskyistä huolimatta saanut vastahyökkäystä liikkeelle, ja klo 20.00 jälkeen ajoi kymmenkunta uutta rask.ps.vaunua Siiranmäen laelle. ErP12 sai klo 12.35 käskyn miehittää Kylmäojan linjan. Div:n pioneerit suorittivat kiireellisiä ps.miinoituksia ja kriitillisellä hetkellä saapui 14./JR49 kapt. Räisäsen johdolla ryhtyen erittäin tarmokkaasti ahdistamaan hyökkääviä ps.vaunuja.
Klo 20.50 aloitti oma tykistömme voimakkaan valmistelun ja ev.luutn. Varko sai vihdoinkin vastahyökkäyksensä liikkeelle. Klo 22.30 mennessä oli vastahyökkäys edistynyt niin, että vihollisella oli ev.luutn Varkon ilmoituksen mukaan enää enintään 50 m. tst.hautaa hallussaan. Vallattu maasto ja tst.haudat oli täynnä kaatuneitten vihollisten röykkiöitä. Vastahyökkäyksen aikana sekä yön kuluessa tuhottiin p.a. ps.kauhuilla 7 KV- ja 3 T-34-vaunua. Klo 23.00 aikaan saatiin murtoaukko hetkellisesti tukituksi, mutta vihollinen avasi vastahyökkäyksellä Seppälän talon raunioitten ja Vehmaisten tien väliin uuden murtoaukon. Asemiemme sisäpuolella oli tällöin vielä neljä tulittavaa ps.vaunua. Ev.luutn. Varko suoritti klo 23.30 ja uudelleen klo 0.30 tykistövalmistelun edeltämän vastahyökkäyksen. Klo 0.53 tuhottiin viimeinenkin asemissamme ollut Klim, jolloin saatiin saaliiksi mm. 2 pst.tykkiä ja 5 kk:ä, mutta puoli tuntia myöhemmin oli vihollinen lähettänyt murtokohtaan kaksi uutta Klimiä.
Vastahyökkäyksen yhteydessä saadut vangit kertoivat, että Siiranmäkeä vastaan oli hyökännyt jo kaksi "aaltoa", nim. 381.D Palomäkeä vastaan ja 281.D Vehmaisten tien suunnassa. Jäljellä oli vielä kolmas "aalto", 177.D, joka yön kuluessa saapui eteen jatkaakseen seuraavana päivänä hyökkäystä 281.D:nsaavuttamista asemista. Kaikista mainituista divisioonista saatiin vankeja.
Pitkin yötä jatkuivat tarmokkaat yritykset murtokohdan sulkemiseksi, mutta epäedullisen maaston takia ei em. 50 m:n aukkoa saatu tukituksi vihollisen lähettäessä sinne uusia ps.vahvistuksia. ErP12:n iskuosasto suoritti Mannerheimristin ritarin, vänr. Gert'in johdolla erittäin ripeän vastaiskun tuhoten 60-70 ryssää ja vallaten useita konekiväärejä, mutta hyökkäys tyrehtyi johtajan haavoituttua ja käsikranaattien, joista koko yön oli huutava puute, loputtua.
4.Ps.Jääkärikomppanian 75 mm:n pst.tykki ehti ampua vain kaksi kranaattia (ohi) ennenkuin ps.vaunut saivat siihen osuman. Yön aikana oli Siiranmäen lohkolla siirrytty seuraavaan puolustusryhmitykseen: Oikealle II/JR6 (- yksi kompp.), siitä vasemmalle luutn. Möttölän komppania III/JR49:stä jolle oli alistettu Lin.P4:n jäännökset, ErP12:n komppania, joka oli vaihtanut 2.K:n (= 6 miestä) ja 3.K:n (= 15 miestä) sekä osasto Malisen jäännökset etulinjasta patl. komentopaikan maastoon. Tästä vasemmalle oli kaksi II/JR49:n komppaniaa sekä äärimmäisenä 1./JR7.
Siiranmäen taistelu 15.6.1944
15.6 klo 6.15 aloitti vihollinen rakettitykkikeskityksellä voimakkaan tykistövalmistelun ja sen jalkaväki suoritti ps.voimien tukemana hyökkäysyrityksen Siiranmäen korkeimmalta kohdalta kapt. Herveen komppanian miehittämiä metsänreuna-asemia vastaan. I/JR49:n miehet torjuivat hyökkäyksen verisesti. Vihollisen tykistötuli ja oman tykistömme vastavalmistelu jatkui 2 tuntia hellittämättömän voimakkaana. Kekrolan tiellä todettiin vihollisen uusia marssirivistöjä ja ps.kolonnia. 2./PionP33, 32.Kss.K sekä II/JR7 (7. ja 8.K pl.) alistettiin aamun kuluessa rykmentillemme. Vihollisen ilmoitettiin liikehtivän sekä Saarenmaan suunnalla että Suurselän harjanteella ja Vehmaisten tien varsilla. Siiranmäen harjanteella olevien ps.vaunujen liikehtiminen oli rajoitettu miinoituksella. Vaunujen kärjessä liikkui T-70 jättiläinen, johon ei ps.kauhumme vielä ollut tehonnut.
Klo 10.25-10.30 suoritettiin Siiranmäen laelle siihen mennessä voimakkain valmistelu kahdentoista pommikoneemme pudottaessa vihollisen ps.vaunuja kohti 48 500 kg:n pommia ja tykistömme ampuessa samaan maastoon lyhyen mutta erittäin kiivaan tuli-iskun. Samanaikaisesti lähti kolme iskupartiotamme etenemään murtokohtaan: ev.luutn. Varkon toinen iskupartio Savolan maastosta ja toinen Siiranmäki-mm-maastosta sekä ErP12:n iskupartio lännestä itään. Pohjoisesta hyökännyt iskupartio puhdisti edessään olevan metsäsaarekkeen tuhoten siellä olleet viholliset, Savolan maastosta lähtenyt partio kohtasi neljä ps.vaunua ja rynnäkkötykin, jotka pysäyttivät sen etenemisen. Oikealta lähtenyt ErP12:n osasto joutui niinikään vetäytymään saatuaan vastaansa kiivasta jv.tulta. Myös pohjoisen iskuosaston oli pakko tällöin vetäytyä.
Päivä kului klo 14.15 saakka suhteellisen rauhallisesti. Siiranmäen lakea hallitsi miinoituksin piiritetty T-70-vaunu, ja Seppälän talon raunioissa piiloitteli neljä muuta ps.vaunua kuolleessa kulmassa. Uutta vastahyökkäystä ps.kauhujen, savuverhon sekä tulikantana etenevien konekiväärien voimalla suunniteltiin, mutta vastaiskuosastoja vaivasi ilmeinen uskon puute, etenkin kun käsikranaatteja ei vieläkään ollut saatavissa.
Valmistelut keskeytti klo 14.15 alkanut vihollisen tykistövalmistelu, joka sekä voimaltaan että pituudeltaan ylitti kaikki aikaisemmat. 2./PionP33 ja 32.Kss.K, joitten yhteinen tst.vahvuus oli noin 140 miestä lähetettiin Kylmäojan linjalle.
Tykistömme jatkuvasta sulkutulesta huolimatta toi vihollinen Seppälän raunioitten kautta yhä uusia sekä jv.- että ps.vahvistuksia Siiranmäen harjalle, mistä se pyrki vyöryttämään asemiamme varsinkin tienristin suuntaan sekä eteni vahvoin voimin Vehmaisten tien suunnassa Torikan maastoon. Klo 15.20 sai II/JR7 (-7. ja 8.K) käskyn marssia Siltaistennotkon kautta Torikan ja Kylmäojan väliseen maastoon, missä sen oli ryhmityttävä suoraan itään kohdistuvaa hyökkäystä varten.
Klo 17.00 aikaan oli vihollisen hyökkäyskiila saapunut Kylmäojalle asti, mihin kaikki saatavissa olleet reservit, mm. I/JR7:n ja III/JR7:n jäljellä olevat osat oli koottu varmistuslinjan vahvistukseksi ja alistettu maj. Olanterälle. Myös rykmentin huoltoalueelta koottiin noin 100 miehen vahvuinen tilapäinen vastaiskuosasto. Vihollinen pysäytettiin Kylmäojan linjalle ja sitä tukeneet ps.vaunut jäivät maantielle ja osaksi sen länsipuolelle Siiranmäen tienrististä pohjoiseen.
Tästä Siiranmäen taistelun kriitillisimmässä vaiheessa säilytti rykmentin johto lannistumattoman päättäväisyytensä; rykmentin komentaja tiedoitti lyhyesti: "Olemme saaneet käskyn puolustautua ja tulemme puolustautumaan viimeiseen mieheen." Murtokohdasta länteen säilyttivät taistelujoukkomme melkein kaikkialla asemansa siitä huolimatta, että vihollinen oli jo tunkeutunut syvälle niiden selustaan. Siiranmäki nm:n maastossa puolustautui luutn. Voittiksen pieni taisteluosasto, jonka mukana oli Kev.Psto24:n tjue, verrattoman urheasti tuhoten satoja vihollisia tukikohtansa eteen. Vasemmalta toimi III/JR6:n vastaiskuosasto tehokkaasti Savolan suuntaan, ja Siiranmäen ja Kylmäojan puolivälissä suoritti maj. Ahola (ErP12:n komentaja) harhailevista miehistä keräämällään pienellä osastolla rohkean iskun vihollisen kiilan poikki. Vihollisen tavattoman kiivaasta tykistötulesta ja ilmatoiminnasta huolimatta onnistui II/JR7:n miltei tappioitta siirtyä vihollisen "tulijyrän" taakse.
Kapt. Raassina (II/JR7:n komentaja) ryhmitti joukkonsa maantien länsipuolelle mistä se aloitti rynnäkkövauhtia voimakkaasti huutaen vastahyökkäyksen, joka pysähtymättä jatkui vihollisen sisäänmurtoalueen halki aina VT-linjalle asti osasto Ahtolan lohkolle, mistä taisteluhautaa vyörytettiin noin 400 metriä aina Vehmaisten tielle saakka. Siinä vastahyökkäys tyrehtyi vihollisen ps.varmistukseen pst.välineitten puutteessa. Kaivamaton 50 m:n tst.hautojen väli osoittautui jälleen kohtalokkaaksi. Vihollinen teki IIP:lle tiukempaa vastarintaa vain maantien kohdalla, missä kolmen raskaan ps.vaunun ympärille ryhmittynyt jalkaväki lyötiin rohkeasti hajalle ja pataljoona syöksyi maantien yli ps.vaunujen kiivaasta tulesta huolimatta. Tämän jälkeen valtasi pakokauhu vihollisen jalkaväen ja vasta tst.hautaa vyörytettäessä kohdattiin järjestynyttä vastarintaa. Klo 19.40 oli aamullinen puolustuslinja palautettu. Hyökkäyksen yhteydessä tuhottiin 1 rsk.ps.vaunu seeeeekä pudotettiin kiv.tulella linjojemme sisäpuolelle matalahyökkäyksen tehnyt vihollisen IL-2-maataistelukone. Pitkin iltaa suorittivat IIP:n kp.miehet oma-aloitteisesti maaston puhdistusta tuhoten joukoittain takamaastossa harhailevia vihollisia. Kaikkiaan tuotettiin IIP:n vastahyökkäyksen yhteydessä viholliselle ainakin tuhannen miehen tappiot.
32.Kss.K haravoi kapt. Riihikallion johdolla maantien ja Kylmäojan kaakkoispuoliseen takamaastoon, joka kuitenkin todettiin vapaaksi vihollisista.
Kun suurin osa II/JR49:n ja 1./JR7:n miehiä oli jättänyt asemansa oli pakko tässä vaiheessa sitoa suurin osa vastahyökkäysosastoa saavutetun linjan miehittämiseen. Tästä johtui, että vastahyökkäystä voitiin jatkaa vasta klo 23.00 aikaan. Tällöin suorittivat II/JR7:n jääkärit ja ym. iskumiehet erittäin rohkean hyökkäyksen Savolasta Seppälän suuntaan, mutta pst.välineitten puutteessa hyökkäys tyrehtyi rask.ps.vaunujen varmistukseen. 6.K:n päällikkö, vänr. T. Koskinen kaatui joukkonsa kärjessä. Vihollinen suoritti välittömästi vastaiskun ja levensi murtoaukon jälleen n. 50 m:n levyiseksi ja piti hallussaan Siiranmäen korkeinta lakea, mihin se oli tiheästi kaivautunut ja missä sillä oli ps.vaunujen ja rynnäkkötykkien lisäksi runsaasti suorasuuntaustykkejä ja konetuliaseita. Etulinja oli hallussamme Seppälän talon raunioitten kohdalla olevaa murtoaukkoa lukuunottamatta.
Yön kuluessa tuhosivat 14./JR49:n ps.kauhumiehet kuusi rask. ps.vaunua, joitten joukossa em. P-70, Siiranmäen tien ja harjanteen maastossa. Tienhaaran pohjoipuolelle jäi viisi miinoituksilla eristettyä ps.vaunua.
16.6 aamuyöllä klo 2.00-5.00 ryhmitettiin Siiranmäen puolustusjoukot uudelleen. Rintamavastuu siirtyi maj. Kuvajalta maj. Aholalle (ErP12:n komentaja). Maj. Elovaara (II/JR6:n komentaja) sai takaisin kapt. Paateron komppanian ja hänen lohkoonsa lisättiin vasemmalla osasto Möttölän ja Gusterin lohko; viimeksimainitut irroitettiin huoltoalueelle lepäämään, kuten myös I/JR7:n osat (-1.K). Tien suunnassa ja siitä itään oli ErP12 vahvistettuna luutn. Härköselle jalkautetulla tykkikompaanialla, sitten osasto Voittis (vahvistettu III/JR7:n jääkärijoukkue), edelleen vasemmalle kapt. Jantusen johtama 62 jälellä olevaa II/JR49:n miestä sekä äärimmäisenä vasemmalla 1./JR7 luutn. Ahtolan johdolla. II/JR7 marssi jo aamuyöllä takaisin Riihisyrjän tienhaaraan ja myös 2./Pion.P33:n ja 32.Kss.K:n alistussuhde lopetettiin ja ne palasivat 2.D:n komentajan käyttöön.
Aamupäivän kuluessa saapui ensimmäisenä täydennyseränä 290 vuoden 1925 varusmiestä. Edellisen vuorokauden taistelussa (15.6.) oli rykmentti kärsinyt 17 upseerin, 40 aliupseerin ja 112 miehen kokonaistappiot, mistä 8 + 29 + 84 II/JR7:n vastahyökkäyksissään kärsimiä menetyksiä. Upseeripuute oli jo erittäin tuntuva kaikissa yksiköissämme.
Päivä kului yllättävän rauhallisesti vihollisen yrittämättä kehitellä alkumenestystään. Kolmen edellisen päivät raskaat tappiot, arvion mukaan vähintään 5000 mietä sekä 21 rask. ps.vaunua, ilmeisesti olivat lamauttaneet vihollisen hyökkäysintoa. Erityisen silmiinpistävä oli ilmatoiminnan äkillinen laimeneminen. Sekä vihollisen että oma tykistömme suoritti pitkin päivää häirintäammuntoja, ja Kekrolan tiellä todettiin jälleen uusia jv.- ja ps.muodostelmia matkalla Siiranmäkeä kohti.
Klo 19.30 saapui divisioonan käsky, jonka mukaan JR7:n (ErP12 ml.) oli irtauduttava klo 23.00 mennessä. Kun samaan aikaan vihollinen aloitti kiivaan tulivalmistelun, johon liittyi jv:n liikehtiminen murtokohdan maastossa, vaikutti tilanne sangen pulmalliselta. Rykmentin komentaja ilmoitti, ettei hän näin lyhyen irtaantumisajan puitteissa voisi vastata rask.materiaalin pelastamisesta. Vihollisen hyökkäysyritys saatiin kuitenkin tyrehdytetyksi omalla vastavalmistelulla ja irtautuminen suoritettiin suunnitelman mukaisesti vihollisen huomaamatta. II/JR6 vetäytyi oikealle siirtyen rykmenttiinsä (ev.luutn. Inkinen). JR7 (-II/JR7) sekä ErP12 marssivat Vuottaalta Pulkkisen kautta pohjoiseen osasto Wahlbeckin (JR49) jäädessä viivyttelemään Siiranmäen - Vuottaan - Härkäojan maastossa. Yllättävä vetäytymiskäsky, joka aiheutui yksinomaan VT-linjan läpimurrosta Länsi-Kannaksella pakotti jättämään sekä runsaasti yksityisomaisuutta että jonkinverran sotamateriaalia vihollisen haltuun. Tässä vaiheessa, kuten koko viivytystaistelun aikana asetti auto- ja hevoskannan huomattava alivahvuus, jota 2.DE:n taholta ei pystytty mitenkään helpottamaan, rykmentin ja sen yksiköitten evakuoimisliikenteelle voittamattomia vaikeuksia ja pakotti jättämään korvaamatontakin materiaalia vetäytymisteitten varsille.